Uudet kännykät

Mieheni on valitettavasti ostofriikki. Viime syksynä hän keksi ostaa kamerakännykän (kuvassa vasemmalla). Sitten hän osti minulle Siemens-kännykän, jota en lainkaan halunnut, koska olen intohimoinen Nokia 3310 -käyttäjä.

Seuraavaksi hän vaihtoi kanssani - lahjoitti minulle kuvan kamerakännykän ja otti itse sen, josta kumpikaan meistä ei pitänyt. Nyt tapahtui lopullinen vaihto. Hän puhui ympäri kännykkäliikkeen ja vaihtoi käytännöllisesti ilman välirahaa minun Siemensini ja minun Nokiani uuteen simpukka-Siemensiin (kuvassa oikealla). Kummassakaan Siemensissä ei ole erityistä vikaa, paitsi se pikku juttu, että niihin ei saa logoja eikä soittoääniä. Operaattorimme ei tunne näitä malleja. Siemens kehottaa ottamaan yhteyden Jippiihin, joka ei myöskään tunne kuin toisen. Sen kohdalla heidän Internet-sivustonsa kehottaa siirtymään operaatorin sivulle, sitten ilmoittaa, että yhteys on epäkunnossa, valitamme, paha juttu, yrittäkää uudelleen.

Sen pikavierailun tehneen Siemensin kanssa yhteyttä ei saanut oikeastaan mihinkään. Lopulta tavoitin Siemensin suomea puhuvaan huoltomieheen. Hänen nimensä oli Erik, hän asui Reykjavikissa eikä ymmärtänyt mitään merkistä eikä mallista. Muuten mukava mies. Jos en olisi ollut naimisissa ja hän niin kaukana, olisin ehdottanut treffejä.

Mieheni haluaa saada soittoääneksi "Suuri ja mahtava Neuvostoliitto" -kappaleen ja minä Kansainvälisen. Kumpaakaan ei kuule linja-autoissa eikä pubeissa ja molemmat ovat Jippiin soittolistoilla. Tekniikka vain ei ole meidän puolellamme.Säästyy pari euroa ja kännykät pimputtelevat "China Town"-kappaletta.