Saippuaprinsessa

Biedermeier-muotia

Kulutin pari kaunista päivää lukemalla Kaari Utrion viimeisimmän, "Saippuaprinsessan". Valitan, mutta kirjailija toistaa itseään pahimman kerran. Sankarittarella on siniset silmät ja kultainen tukka, paha nainen on tumma kuin yö. Sankari, köyhä mutta kunniallinen paroni, haluaa viljellä sokerijuurikasta. Edellisessä kirjassa, "Rumassa kreivittäressä", viljeltiin tupakkaa. Sankaritar on köyhä orpotyttö, sitten hän ei olekaan köyhä, ja kaikki kosivat häntä rahojen vuoksi, sitten häntä luullaan köyhäksi ja kaikki hylkäävät hänet. Lopulta rahat ovat olemassa, hän nai sankarin ja he viljelevät onnellisina yhdessä sokerijuurikkaitaan. Ikävystyttävää. Kaiken lisäksi sankaritar itse ei tällä kertaa pane asioita kuntoon, kuten sentään ennen Utrion kirjoissa. Tarvitaan 'deux ex machina' Riiasta juonittelemaan jutut järjestykseen. Ensi suudelma sentään tapahtuu keskellä Senaatintoria - vai oliko se Aleksanterinkadulla?

Sen verran notkeasti kirja eteni, että sen luki läpi samalta istumalta. Jos harrastaa Helsingin historiaa, voi ottaa kartan eteensä ja verrata nyky-Helsinkiin.

Kiinnostavinta oli aikakausien vertailu. En ole ennen tajunnut, miten nopeasti muoti ja tyylit vaihtuivat kustavilaisesta Ranskan vallankumouksen empire-linjojen kautta biedermeieriin.