Ei mikään Tuulen viemää

Tennesseeläinen suolamakasiini

Sharyn McCrumbin "Ghostriders" kuvaa Amerikan sisällissotaa Tennesseen pienviljelijöiden kokemana. Mitään Tuulen viemää tämä sota ei ollut, vaan muistutti enemmänkin Suomen kansalaissotaa. Naapurukset kannattivat eri puolia, koteja ryöstettiin ja miehiä värvättiin väkisin tai vietiin ammuttaviksi karkuruudesta, ja kaikki tunsivat toisensa.

Molemminpuolinen syyllisyys jätti jälkeensä vihan, jota McCrumb symboloi "aaveratsastajilla", jotka vieläkin kulkevat vuorilla lepoa saamatta.

Taisteluita kuvaa suolamakasiinin ryöstö, joka McCrumbin mukaan on suoraan asiakirjoista. Konfederaatti esti Tennesseen vuoristolaisia saamasta suolaa, jos perheen päät eivät ilmoittautuneet armeijaan. Ilman suolaa, jolla säilöä talveksi lihaa, perheet kuolivat nälkään. Niinpä vuorille paenneet miehet tekivät yllätyshyökkäyksen ja ryöstivät yhden suolamakasiineista. Kukaan ei kuollut, mutta kostoksi paikallinen komentaja kiersi maatiloilla ja keräsi kokoon miehet, jotka löysi - nuoria poikia, jopa 13-vuotiaita, ja vanhoja ukkoja. Nämä ammuttiin ilman tutkintaa ja tuomiota.

Valitettavasti McCrumbilla on ollut hieman vaikeuksia sovittaa yhteen eri aikatasojaan, ja niinpä tarinan loppu jää latteaksi ja jotkut henkilöhahmot ilman syvyyttä. Puhdas dokumenttiteos olisi saattanut onnistua paremmin. Silti kirja on lukemisen arvoinen, varsinkin, jos pitää historiasta. Tätä näkökulmaa ei usein Amerikan kirjallisuudesta löydä.