Brezhneviläisyys

Aamulehdessä oli tänään Juha Seppälän kolumni, jossa hän totesi: "Valtio on lähtökohtaisesti brezhneviläinen ilmiö". En voisi olla enemmän samaa mieltä. Valtion ohella myös isot yhtiöt ovat brezhneviläisiä.

Aikana ennen lamaa kuuntelin kerran Esa Saarisen esitelmää suomalaisesta johtamisesta. Saarisen teesi oli, että suomalaiset johtajat ovat nousukkaita ("jokainen suomalainen on syntynyt Riihimäellä"), ja pelkästään johtajan tapa kävellä toimiston käytävää on loukkaus. Koko salillinen naisia nauroi: kaikki tiesivät täsmälleen, mitä Saarinen tarkoitti.

Tällä viikolla olemme törmänneet kolmesti tähän ilmiöön. Suurten yritysten johtajilta puuttuu tunneäly. Nykyaikaisen ajattelun suhteen he ovat dinosauruksia. Ensimmäinen esimerkkini on VR:n johdon julkinen ilmoitus, että he eivät aio esittää surunvalittelua perheelle, jonka 13-vuotias tytär kuoli VR:n virheen vuoksi. " Tämä on kokonaisuudessaan erittäin surullinen tapahtuma, jota ei saada tapahtumattomaksi tällaisilla toimilla (surunvalitteluilla), totesi VR:n pääjohtaja Henri Kuitunen tiistaina Iltalehdelle." Surunvalittelut kuuluvat sivistyneeseen käytökseen. Kuitunen osoitti, että normaali inhimillisyys on kortilla VR:n johdossa.

Toinen esimerkki on SPR:n Timo Korhosen surullisenkuuluisa lausunto avun tarjoajien pienistä aivoista. Asiaa pahensi tämän aamun lehdessä SPR:n kansainvälisen avun päällikön Kalle Löövin lausunto, jossa hän vieritti koko syyn toimittajan niskoille. "Korhonen kertoo keskustelleensa vain Janne Miikkulaisen kanssa. Hän olisi toivonut toimittaja Petri Ahoniemen kysyvän häneltä tarkemmin keskustelun sisällöstä.", kirjoittaa Löövi. Toimittaja Ahoniemi muistaa tarkemmin keskustelutilanteen Korhosen kanssa:

"Haastattelin ensin Timo Korhosta yksin. Kerroin nimeni, lehtemme nimen ja rinnassani oli iso lappu, jossa luki "Petri Ahoniemi, Media". Sanoin, että otanpa tuosta Miikkulaisen mukaan keskusteluun (... ) lyhyen periaate-esittelyn jälkeen Korhonen totesi surullisen kuuluisan heittonsa suuresta sydämestä ja pienistä aivoista. Yritin paikata tilannetta vielä kysymällä: 'Niin, et varmaankaan tarkoittanut tuolla meitä kahta?' Osoitin sen jälkeen ensin Jannea ja sitten itseäni, kysyvästi. Korhonen ei enää vastannut siihen. Tilanne oli ulkopuolisen silmin törkeän loukkaava, enkä tiedä miksi Korhonen niin käyttäytyi."

Taas kerran anteeksipyyntö olisi olut paikallaan selittelyn sijaan. Tuskin olisimme kuulleet selittelyäkään, ellei Korhosen lausunto olisi vaarantanut ihmisten halua SPR:n tukemiseen. Kukapa haluaa kuulua pieniaivoisten ryhmään.

Viimeisin esimerkki onkin sitten Zakajevin kohtelu, jonka oikeusministeri ilmoitti täysin hyväksyvänsä. Norjalaiset vastaavassa tilanteessa toimivat suoraselkäisemmin: he ilmoittivat venäläisille, että Norjan asiat kuuluvat Norjalle, eivät Venäjälle. Tosin Norja ei ole karhun kainalossa kuten Suomi.

Kaikissa mainitsemissani esimerkeissä johtajat osoittivat täydellistä ihmistapojen tuntemattomuutta. Aivan kuin Tyrannosaurus Rex yrittäisi kommunikoida.