Phouka - pooka - puca - puck

Connemara-poni

Irlantilaisessa perinteessä on olento, jota kutsutaan vaihdellen otsikon nimillä. Se on aina oikukas, toisinaan todella pelottava olento. Joskus se saattaa tehdä ihmiselle myös palveluksia, mutta aina sitä pitää varoa. Toisten tarujen mukaan se hevosen hahmossa kutsuu erityisesti juopuneita villille ratsastukselle, jonka päätteeksi vie heidät rämeeseen tai mereen.
Linkit antavat jotakin vihiä olennon luonteesta:
http://www.irelandseye.com/paddy3/preview2.htm
http://www.geocities.com/~huathe/story12.html

Shakespearen "Kesäyön unelmassa" kujeitaan tekee Puck, jota Cajanderin käännöksessä keiju puhuttelee seuraavasti:

"Se sinä liet,

jok' arkalahan kylän immet viet,

ja kuorit maidon, noidut kirnut niin,

et eukot kirnuu itsens' uuvuksiin;

juomasta hiivan viet; yömatkaajitten

sa käännät harhaan tien ja naurat sitten;

mut ken sua liehakoi ja imartaa,

sitäpä kaikess' aina onnistaa."

Hevoshahmo vilahtaa Puckin vastauksessa:

"Kosk' orhi jättää kaurakaukalon,

kun tammavarsan lailla hirnahdan ma."

Kahdessa suosikkifantasiassani esiintyy pooka. R.A. MacAvoyn "The Grey Horse" kuvaa pucaa, joka kuljeskelee Connemara-ponin hahmossa, kunnes saa päähänsä kutsua vanhan hevostenkasvattajan villille ratsastukselle. Vanha mies - aavistamatta ratsunsa haltijaluontoa - sujauttaa sille päitset ja liittää pucan kohtalon perheensä elämään. MacAvoyn puca on hyväntahtoinen, hiukan hupsu haltija, joka on rakastunut kylän neitoseen ja lopulta saakin tämän omakseen

Emma Bull taas kutsuu kirjassa "War for the Oaks" hahmoaan phoukaksi. Phouka muuttuu mustaksi koiraksi. Tapahtumapaikka on Minneapolis, johon sidhe-kuningatar on vaihteeksi sijoittanut hovinsa. Phouka on härnäävä, hurmaava ja seksikäs ja ihmishahmossaan esiintyy nuorena, mustana miehenä.

Nämä molemmat - MacAvoyn puca ja Bullin phouka - osoittavat, miten monin tavoin kansantarujen olentoja voidaan käyttää nykyfantasiassa.