Lääkkeiden pitkä historia

Mandrake-juuren nostoa

Blogilandia tuntuu potevan kovasti yskää ja flunssaa. Monet flunssalääkkeet ovat vanhoja ja koeteltuja, mutta ainakaan minä en tiennyt, miten vanhoja, ennen kuin luin niistä kirjasta "Antiikin lääketieteen perintö".

Jo egyptiläiset osasivat käyttää inhalaattoria. Liman irrotukseen käytettiin timjamiuutetta, bentsoehartsia, terpentiiniöljyä, mentolia, lakritsiuutetta ja anisöljyä. Terpentiiniöljy on näistä vieraampi nimi, muta sitä on nykyään Vicks Vaporubissa. Meidän käyttämiimme aromaattisiin limanirroitusaineisiin on tullut uutena vain eukalyptus, ja sitä taas käyttivät Australian alkuasukkaat.

Antiikin lääkärit määräsivät kivuliaaseen yskään oopiumia hillitsemään yskärefleksiä. Samoin määrättiin villikaalia eli hullukaalia. He olivat tosin hyvin varovaisia, koska antiikin aikaan annostusta ei saatu tasaiseksi, jotenhengenmenon riski potilaalle oli melkoinen. Hullukaalia ja oopiumia käytettiin myös unilääkkeenä ja kivunlievitykseen, samoin velhojuurta, joka tunnetaan myös nimillä lemmenmarja - se Raamatussa mainittu - ja hullumarja sekä antiikin ja keskiajan kuuluisimmalla lääkkeen nimellä: mandrakejuuri.

Mandrakejuuresta on runsas määrä hurjia tarinoita. Osasyynä tarinoihin voi olla se, että mandrakella hoidettiin myös impotenssia. Niin perustavaan ihmisen toimintaan puuttuminen vaati mukaan myös magiaa, ja mandrake oli velhojen suosikki. Uskottiin, että mandrakenäytti ihmiseltä ja huusi kuin ihminen maasta vedettäessä, ja huudon kuullut tuli hulluksi tai kuoli. Väitettiin, että juuri piti nostaa sitomalla se mustaan koiraan, joka sitten tahattomasti veti juuren maasta. Aikakauden mainostus- ja hinnannostatuskeino epäilemättä.

Oopiumia käytettiin kivunlievitykseen, mutta antiikin lääkärit tunsivat hyvin kaikkien yllä mainittujen, oopiumin, mandraken ja hullukaalin, vaarat. Ne kaikki saattoivat aiheuttaa hengitys- ja sydänpysähdyksiä. Sen vuoksi antiikissa ei tunnettukaan täysnukutusta.

Ummetukseen käytettiin silloin, kuten nykyäänkin, pellavansiemenöljyä tai risiiniöljyä. Tiedätte tietenkin, miksi risiiniöljy on tehokkain yskänlääke...

Kuumeeseen käytettiin erilaisia pajutuotteita jo Babyloniassa, mutta Untinen-Auelin kivikautinen Ayla oli ehdottomasti aikaansa edellä käyttäessään nimenomaan pajunkuorta. Se keksittiin vasta Kreikassa.

Kun ihmisestä piti päästä eroon, käytettiin osittain samoja aineita. Pienet määrät parantavat, suuret tappavat. Virallinen teloitusmyrkky antiikin Kreikassa oli myrkkykoiso, jolla Sokrateskin surmattiin. Epäilemättä oleanteri - tunnetaan nykyään Etelä-Italiassa "rotanmyrkkypuuna" - oli jo antiikin aikaan keino hankkiutua ihmisistä eroon. Minulle on kerrottu, että oleanteria kutsutaan Sisiliassa myös "leskentekijäksi" ja "avioeropuuksi".
Sieniä käytettiin ruoaksi, mutta ei lääkkeeksi. Myrkkysieniä harrastivat noidat ja myrkyttäjät. Keisari Claudiuksen väitetään tulleen myrkytetyksi sieniruoalla.

Muinaisen Egyptin rohdoksista saa enemmän tietoa kuin voi käyttää lukemalla Christian Jacqin kirjoja. Hänellä on ällistyttävä taito keskeyttää juoni koska tahansa luettelemalla sivutolkulla lääkkeiden, juomien, kosmetiikan ja hajusteiden valmistusaineita.