Käärmekirkko

George Hensley

Donna Tarttin kirjassa "Pieni ystävä" kuvataan Tennesseen käärmekirkkoa, uskonlahkoa, joka kokouksissaan ottaa esiin ja käsittelee eläviä myrkkykäärmeitä. Lahkon aloitti 1910-luvulla mies nimeltä George Hensley. Tarinan mukaan Hensley oli saarnaamassa Markuksen evankeliumista kohdasta, jossa Jeesus lausuu viimeisinä sanoinaan opetuslapsilleen: "Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." Tällöin kaksi miestä toi saarnaajan eteen arkun, jossa oli eläviä kalkkarokäärmeitä ja vaati tätä todistamaan uskonsa. Hensley pani kätensä arkkuun ja nosti sieltä käärmeen. Hän lopetti saarnansa käärmettä käsissään pidellen.

Uskonlahko levisi Tenneseen takamaille, kunnes se kiellettiin liian monen uskovaisen kuoltua käärmeenpuremiin tai strykniinin juontiin (toinen tapa todistaa uskonsa). Sitä paitsi Hensley itse vangittiin laittomasta pontikan keitosta ja pantiin kahleporukkaan. Hän kuitenkin pakeni ja aloitti lahkon uudelleen 40-luvulla. Vuonna 1947 Hensley kuoli käärmeenpuremaan ja lahko kiellettiin uudelleen. Se toimii silti yhä ja sillä on muutamia tuhansia jäseniä, joista kaikki tosin eivät käsittele käärmeitä jumalanpalveluksissa.

Toinen käärmeen käsittelijöiden haara aloitti toimintansa Alabamassa, jossa sama raamatunlause johti samanlaiseen tulkintaan. Nykypäivän havainnoijan mukaan lahkolaiset eivät ole lukutaidottomia hihhuleita, vaan tavallisia, lähinnä keskiluokkaisia ihmisiä. Donna Tartt oli siis Etelävaltioiden kuvaukseensa tavoittanut merkillisen, mutta ympäristöä luonnehtivan piirteen.