sunnuntaina, helmikuuta 13, 2005

Niin se käy



Tänään on Dresdenin tuhon 60-vuotispäivä. Dresden tuhottiin räjähtävillä pommeilla, jotka murskasivat talojen katot, ja palopommeilla, jotka polttivat kaupungin. Seuraavana päivänä tulivat uudet pommittajat ja hävittäjät, jotka tulittivat raunioita raivaavia asukkaita. Kaupunki oli julistettu avoimeksi vyöhykkeeksi, mutta se ei ollut mikään este tuholle. Kukaan ei tiedä, paljonko ihmisiä kuoli, koska kaupunki oli täynnä pakolaisia, mutta rakennuksista tuhoutui 90%.

Niin se käy.

Kaupunkien massapommituksista oli vastuussa yksi mies, marsalkka Arthur Harris. Yleisö tunsi hänet nimellä Bomber Harris, alaiset käyttivät nimeä Butch sanasta Butcher. Harrisin lempi-idea oli, että suuret väestötuhot saisivat Saksan antautumaan, ja hän lähetti pommikoneensa hampurin, Berliinin ja Dresdenin ylle. Monet strategit halusivat ilmavoimien pommittavan Saksan öljykuljetuksia ja rautateitä, mutta Harris piti päänsä.

Tarina kertoo, että hän eräänä yönä ajoi autollaan tuhatta ja sataa Englannin maaseudulla. Moottoripyöräpoliisi pysäytti hänet ja nuhteli: "Sir, te olisitte voinut tappaa jonkun." "Nuori mies", tiuskaisi Harris, "minä tapan tuhansia ihmisiä joka yö!"

Harris kuoli 1986. Hän puolusti kaupunkien pommitusta loppuun asti. Dresdenistä hän sanoi, että mekastus kaupungin tuhon vuoksi johtui vain siitä, että kaupunki yhdistettiin hoviorkestereihin ja Dresdenin posliinipaimenettariin.

Niin se käy.

Kurt Vonnegut oli sotavankina työleirillä Dresdenissä pommitusyönä. Hän ei ksokaan päässyt eroon kokemuksistaan ja kirjoitti niistä kirjan
"Teurastamo 5". Siinä tunnuslause on "Niin se käy".


Harris, pommit ja Vonnegut

Niin se käy.

1 Comments:

Blogger timo said...

"Jumala siunatkoon teitä herra Rosewater!#

"Kaikki oli kaunista, eikä mikään tehnyt kipeää."

niin se käy

9:46 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home