Mieli kuin hyttysellä

Lukiessani esimerkiksi Suomi24 -keskustelusivuja olen kummastellut monien kyselijöiden ajatausmaailmaa. Kysymyksissä on aivan asiallisia tyyliin "olen joskus lukenut kirjan (seuraa lyhyt juonikuvaus), muistaako kukaan kirjoittajaa ja kirjaa? Tai "tietääkö kukaan, on olemassa kirjaa, jossa kerrottaisiin Sloveniasta/viime vuosisadan palomiehistä/Keski-Amerikan perhostenpyytäjistä" tms.

Mutta. Monet, ilmeisesti nuoret, omistavat hyttysen mielen. He esittävät kysymyksiä, jotka jakautuvat karkeasti ottaen kahteen ryhmään. A) "Olen päättänyt ruveta lukemaan. Mitä kirjaa suosittelette?" Tämä esimerkki on täysin autenttinen. Muita versioita: "Olen juuri lukenut kaikki Eddingsin/Jordanin/Rowlingsin krijat. Tietääkö kukaan muita fantasiasarjoja?" Vastaus, ilmeisesti, on: mene kirjastoon, kiltti kirjaston täti neuvoo. Kuka valitsee luettavansa, varsinkin, kun vasta alkaa lukea, jonkun täysin sattumavaraisesti valitun henkilön mielipiteen mukaan? Voitte itse kuvitella mahdollisia ehdotuksia, vilpittömiäkin. "Lue Sota ja rauha, se on hieno kirja." "Luin juuri Turhuuksien rovion, aloita siitä."

B) "Opettaja vaatii minua tekemään esitelmän Sinuhesta ja sen pitää olla huomenna valmis. Kertokaa kirjan juoni, henkilöt ja päättyykö se onnellisesti?" Taas autenttinen kysymys. "Voisiko joku kertoa, miksi Dostojevskin Rikoksessa ja rangaistuksessa se tyyppi teki sen murhan?" "Minun pitäisi tehdä analyysi Muumilaakson marraskuusta. Mistä siinä oikein on kysymys?" "Kuka tietää jostakin härkätaistelukohtauksesta Seitsemässä veljessä (huom. kirjoitusvirhe!)"

Tällaiset kysymykset houkuttelevat lähinnä kahdenlaisia vastaajia. 1) ilkikuriset, jotka antavat laajan ja yksityiskohtaisen kuvauksen tyyliin "No, kun se Sinuhe oli kamelikauppias, jonka piti mennä Damaskokseen, mutta erehtyi yhteen huilunsoittajatyttöön ja päätyi Roomaan gladiaattoriksi." 2) vakavamieliset, jotka huomauttavat, että kirjasta saa selon lukemalla sen.

Tekeepä mieli kysyä, mihin maailma oikein on menossa. Kumpi on hassumpaa, tämä halu hakea oikoteitä oppimistilanteessa vai typerä luottavaisuus, kun lapsukainen heittää maineensa ja koulumenestyksensä kenen tahansa armoille. Apua, apua, apua!