Hererot

Kansanmurhat, etniset puhdistukset ja työ- ja keskitysleirit eivät ole uusia keksintöjä. Afrikan siirtomaakaudelta on useita esimerkkejä. Kongon alueen etnisistä puhdistuksista ja pakkotyöstä kerrotaan Adam Hochschildin kirjassa "Kuningas Leopoldin haamu". Saksalaisten suorittama kansanmurha mainittiin Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon kirjassa "Kallonmittaajia ja skinejä".

Sven Lindqvist viittaa sekä hererojen että Kongon asukkaiden kohtaloon kirjassaan "Tappakaa ne saatanat". Hän kirjoittaa: . "Auschwitz oli nykyaikainen, teollinen sovellutus sille tuhoamiselle, jonka varassa Euroopan maailmanherruus oli jo pitkään levännyt. Pimeyden sydän on osa Euroopan sydäntä."

Hererojen kohtalo sinetöitiin, kun Berliinin konferenssi 1884 hyväksyi Namibian Saksan alueeksi. Hererot ja namat olivat karjankasvattajia. Heidät tungettiin vähitellen yhä ahtaammalle, ja 1897 karjarutto pakotti heidät myymään maitaan saksalaisille. Saksalaiset ryöstivät, raiskasivat ja lynkkasivat hereroja, kunnes nämä 1904 nousivat kapinaan. Keisari Vilhelm lähetti Namibiaan kenraaliluutnantti Lothar von Trothan, jolla oli jo Itä-Afrikassa verinen maine. von Trotha antoi miehilleen käskyn tappaa ilman armoa jokainen musta mies, nainen ja lapsi, aseistettu tai ei. 80% hereroista surmattiin, loput pakotettiin työleireille, joissa heidät pantiin rakentamaan teitä ja patoja, kunnes he kuolivat nälkään, tauteihin ja liialliseen työhön. Autiomaahan paenneet kuoliat janoon. Lähes kaikki hererot kuolivat vuoteen 1908 mennessä.

Hererot vaativat Saksalta anteeksipyyntöä ja korvauksia. ”Saksa on pyytänyt anteeksi tekemiään rikoksia Israelilta, Puolalta ja Venäjältä, koska näiden maiden asukkaat ovat valkoisia”, totesi Namibian ulkoministeri Theo-Ben Gurirab. ”Jos anteeksipyyntö on ongelma sen vuoksi että me olemme mustia, niin sehän olisi rasismia.”

Lisää tietoja aiheestahttp://www.voima.fi/content/view/full/580
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/ulkomaat/47273.html
http://www.baerfilm.de/weisse-geister/weisse-geister-eng.htm

Yhteenveto aiheesta on, että niin raakaa kuin Euroopan lähihistoria onkin ollut, olisi likinäköistä ajatella, että julmuudet ovat rajoittuneet meidän maanosaamme.