Jatulintarhoja ja labyrinttejä

Jatulintarha

Sain Blogilandiasta vinkin (anteeksi, en muista, kenen blogista), että Tuurissa on avattu Labyrinttimaailma.

Suuri Sokkelo on linnamainen puuaitalabyrintti, jolla on kokoa 1 600 neliötä. Näihin mahtuu kuusi tornia ja kahdeksan siltaa, jotka tekevät labyrintista kolmiulotteisen. Rämö laski, että labyrintissa on peräti tuhat pylvästä ja varovastikin ynnättynä labyrinttiin on käytetty yli 30 kilometriä puutavaraa.

Labyrintissä on kaksitoista käännettävää porttia, joten labyrintti voi muuttua viikoittain. - Jos tällä viikolla osaat reitin nopeasti, niin ensi viikolla tästä kokemuksesta ei ole yhtään apua, selvitti Rämö.

Labyrinteissä on jotakin perin kiehtovaa. Niitä on rakennettu pronssikaudesta asti. Perinteisessä labyrintissä ei ole umpikujia; jos niitä on, kyseessä on sokkelo. Pohjoismaiset labyrintit ovat jatulintarhoja.

Levinneisyyden lisäksi labyrinteissä hämmästyttää tietynlainen ajattomuus. Uskotaan, että vanhimmat latomukset on kasattu jo pronssikaudella, kun taas nuorimmat ovat vain muutaman sadan vuoden takaa. Meilläkin latomuksia tiedetään tehdyn vielä 1800-luvulla.

Englantilaisissa puutarhoissa harrastettiin keskiajalla pensaslabyrinttejä. Kammottavin labyrinttikuvaus on M.R.Jamesin kauhutarinassa "Mr. Humphries and His Inheritance". Mr. Humphriesin labyrintissä oli sellainen ominaisuus, että ainoastaan omistajan verisukulaiset pystyivät löytämään tiensä sen keskustaan ja sieltä pois (muiden kummituspiirteiden ohella). Lemmenpareille labyrintit olivat hyödyllisiä; Thomas Seymour kosiskeli labyrintissä ensin nuorta Elisabethia, josta myöhemmin tuli kuningatar, ja myöhemmin Katherine Parria, leskikuningatarta, josta tuli hänen vaimonsa.

Varhaisin kirjallisuudesta tunnettu labyrintti oli se, jossa Minotauros asui. Kreeta vaati verona kreikkalaiskaupungeilta nuoria miehiä ja naisia, jotka lähetettiin labyrinttiin hirviö Minotauroksen syötäviksi. Ateenan prinssi Theseus sai Kreetan prinsessa Ariadnelta langan, jota pitkin hän pääsi labyrintistä takaisin ulkoilmaan, ja näin varustautuneena hän etsi ja surmasi Minotauroksen. Mary Renault on kirjoittanut aiheesta kirjan "Kuninkaan on kuoltava", jossa Kreetan hallitsijoiden palatsi on moneen kertaan rakennettu, sokkeloinen labyrintti, kreikkalaisnuoret lähetettiin härkätanssijoiksi ja Minotauros oli Kreetan hallitsijan Minoksen huonoluonteinen poika.

Mary Renaultin kirja muistuttaa mahdollisesta avaimesta labyrintteihin ja jatulintarhoihin pronssikaudesta 1800-luvulle asti: niissä tanssittiin. Härkätanssien ohella Kreetan naiset tanssivat juhlissa ketjutansseja, jotka pitivät yllä maan hedelmällisyyttä. Monet jatulintarhojen nimitykset viittaavat tanssiin, kävelyyn tai ratsastukseen tarhan käytäviä pitkin - Pietarin leikki, junffuritanssi, jerusaleminkävely, Troijanpolku. Nuorisokirjailija Mary Hoffman muistuttaa kirjassaan "Stravaganza - Kukkien kaupunki" tästä perinteestä - hänen labyrinttinsä on tehty kaksivärisistä kviistä luostariin, ja munkit kävelevät polun joka päivä mietiskelyharjoituksena. Mahdollisesti jatulintarhat ja labyrintit eivät olleet niinkään arkkitehtonisia kuvioita, vaan pohjapiirroksia jonotansseihin, joita on tanssittu pronssikaudesta asti, mutta joiden perinne katkesi jossakin vaiheessa - ehkä kristinuskon leviämisen myötä.

Kreetan härkätanssia