Maailman seitsemän perusjuonta, osa 4

Liisa Ihmemaassa, Tennielin kuvitus

Maailman neljäs perusjuoni on "sinne ja takaisin". Se on useimmin käytössä fantasiakirjoissa, kuten Liisan seikkailuissa Ihmemaassa ja Peilimaailmassa. Nykyään tunnetaan myös Hobitti, josta ollaan tekemässä elokuvaa.

Perusjuonena päähenkilö joutuu omasta tutusta maailmastaan johonkin outoon paikkaan. Ensin hän ihastuu ja ihmettelee. Sitten alkaa paljastua, että paikka ei olekaan turvallinen, vaan hyvinkin vieras ja pelottava. Lopulta matka muuttuu painajaiseksi, kunnes sankari(tar) viime tipassa pääsee palaamaan kotiin tai kotimaailmaansa. Hän saattaa palata muuttumattomana, tai hän on voinut kasvaa kokemuksensa mukana. Joskus harvoin hän kieltäytyy palaamasta; vieras maailma on kiehtovampi.

Ääritapaus samanlaisena palaamisesta on tietenkin Narnia-sarja. "Velho ja leijona" -kirjassa lapset viettävät Narniassa vuosia, kasvavat aikuisiksi ja hallitsevat maata. Kun he palaavat kotiin, he ovat taas lapsia eikä kukaan ilmeisesti huomaa heissä mitään outoa. Ihmemaan Liisa pysyy myös muuttumattomana. Sen sijaan Neil Gaimanin "Neverwhere"-kirjan sankari ei enää viihdy normaalissa maailmassa, vaan palaa maanalaiseen Lontooseen eikä enää koskaan tule takaisin. Hobitti Bilbo näyttää kirjan lopussa muuttumattomalta, mutta "Taru sormusten herrasta" osoittaa, että hän on kasvanut matkallaan.

Toinen maailma ei välttämättä ole fantasiaa. Päähenkilö voi joutua eri yhteiskuntaluokkaan tai vieraaseen maahan. Tällöin hän usein kasvaa tai kehittyy kokemuksensa myötä. F.H.Burnettin "Pikku prinsessa" joutuu ensin englantilaiseen sisäoppilaitokseen. Siellä häntä kohdellaan kuin prinsessaa; tämä on unelmien vaihe. Sitten seuraa pelko ja jännitys. Tulee tieto, että hänen isänsä on kuollut ja kaikki rahat ovat kadonneet. Hänestä tehdään kyökkipiika, joka joutuu kestämään vilua, nälkää ja kovaa työtä. Pelottavin loppu on vuoden 1995 elokuvaversiossa, jossa poliisi aikoo viedä Saran sepitettyjen syytösten nojalla, ja hän pelastuu talojen väliin sijoitettua lankkua pitkin kaatosateessa. Sekä kirjassa että elokuvassa Sara kuitenkin palaa mukavaan, varakkaaseen elämäänsä kovien kokemusten rikastuttamana ja tuo köyhyyden ajan ystävänsä mukanaan.

Lasten "sinne ja takaisin" -kirjoissa sankari(tar) useimmiten palaa muuttumattomana turvalliseen kotiin. Aikuisten tarinoissa paluu on monirvoisempi - päähenkilö on muuttunut tai paluu on mahdoton, muutokset ovat liian perusteellisia. "Tuulen viemää" - kirjan Scarlett ei voi palata takaisin Taraan useista yrityksistään huolimatta. Sitä Taraa ei enää ole, sotaa edeltänyt Etelävaltioiden elämä on "tuulen viemää".

Järkeilisin, että "sinne ja takaisin" -tarinoiden viehätys on juuri siinä, että niissä voi joko palata menneisyyteen tai valita itse, mikä on paras, uusi kiehtova maailma vai vanha ja tuttu. Tosielämässä emme voi mennä taaksepäin. Loppujen lopuksi Narnia-kirjoissakin lapset jäävät Narniaan - tässä maailmassa he kuolevat pommituksessa ("Narnian viimeinen taistelu").

Narnia-filmin velho