Maailman seitsemän perusjuonta, osa 3

Armageddon

"Quest", etsintä tai tehtävä, on fantasiakirjallisuuden pääasillinen perusjuoni tällä hetkellä. J.R.R.Tolkien loi perusteoksen "Taru sormusten herrasta", jossa on kaikki etsinnän tärkeät piirteet: välttämätön tehtävä, jonka suorittamisesta riippuu maailman kohtalo (vähemmän maailmoja mullistavissa etsinnöissä haetaan aarretta); sankari ja seurue, villi maasto, joka on täynnä vaaroja; useita täpäriä pakoja kuolemasta. Osa seurueesta tuhoutuu. Matkalle osuu viettelyksiä, jotka uhkaavat keskeyttää matkan; lopulta suuri loppukamppailu ja voitto. Maailma on pelastettu, rakastavaiset saavat toisensa (useimmissa tarinoissa on rakastavaisia).

Tolkienin jälkiä seuraavat David Eddings, Robert Jordan, Tad Williams, vain muutamia mainitakseni. Ei ihme, että fantasia ja etsintätarinat sekoitetaan toisiinsa. Etsintä ei kuitenkaan olisi yksi maailman seitsemästä perusjuonesta, jos se olisi vain tämän hetken nuorisomuoti. Itse asiassa se on eräs niistä perusjuonista, jotka toteutuvat todellisessa elämässä.

Historia on täynnä todellisia etsintätarinoita, joissa ovat kaikki tarvittavat elementit. Vaunukaravaanit länteen, Kolumbuksen matka ja ensimmäinen ristiretki ovat hyviä esimerkkejä. Lännenfilmeistä tuttu on kuva ponnistelevista vankkureista, myrskyistä ja intiaaneista, ja viimeisestä ponnistelusta erämaan halki tai Kalliovuorten yli, kunnes tiedustelija huutaa: "Olemme perillä!" Samaten Steven Runcimanin "Ristiretkien historia" on täydellinen etsintätarina; seurueena on ristiretkeläisjoukko. Vaaroja ja vihollisia riittää, täpäriä pelastumisia, sankareiden kuolemia. Etsinnän tärkeimmät avustajat, viisas vanha mies ja kaunis nuori neito ovat myös kuvassa mukana. Kun ristiretkeläiset ovat vähällä epäonnistua Antiokian muurien edessä, Pietari Erakko näkee unen ja sen johdattamana löytää keihään, jolla Kristuksen kylki lävistettiin. Sotajoukko rohkaistuu, valloittaa kaupungin ja jatkaa taas eteenpäin. Kaunista neitoa edustaa Bysantin prinsessa Anna Komnena, joka kirjoitti ristiretkestä historiateoksen. Kun ristiretkeläiset saapuvat Jerusalemiin, he ensin kiertävät kaupungin paljain jaloin ja käyvät sitten vasta taisteluun, jossa he valloittavat kaupungin. Näin he osoittavat matkansa hengellisen päämäärän.

Usea seikkailutarina noudattaa tätä kaavaa. Mainitsen esimerkkinä filmin "Armageddon". Siinä lähdetään avaruuden vihamieliseen ympäristöön tuhoamaan "Teksasin kokoista asteroidia". Miesjoukon johtaja on samalla eräs tarinoiden "synkistä hahmoista", tyrannimainen isä. Hän kieltää tytärtään naimasta nuorta alaistaan. Monien seikkailujen jälkeen, osan joukosta kuoltua, tulee suuri lopputaistelu, josta riippuu maapallon kohtalo. Tällöin johtaja uhraa oman henkensä ja viime sanoissaan luovuttaa tyttärensä nuorelle seuraajalleen. Nuori pari ja koko maapallo voivat katsoa elämään ja valoisaan tulevaisuuteen.

Klassinen etsintäkuvaus on Charles Kingsleyn "Länttä kohti". Siinä pieni Englanti on tuhon partaalla julman katolisen kirkon vuoksi. Kirkon maallinen ase on mahtava Espanja. Nuori Amyas päätyy kolmelle etsintäretkelle (kolmen sääntö taas!), jotka muodostavat yhden kokonaisuuden, Englannin pelastamisen.

Tarinan alussa Amyas on nuori orpo. Hän saa kummisedästään Richard Grenvillestä viisaan isäkorvikkeen, joka opettaa hänelle kunniantuntoa, rehellisyyttä ja Englannin puolustamista. Heti alussa vaanii kuitenkin synkkä isähahmo, seikkailija John Oxenham, joka herättää pojassa tarinoillaan himon päästä "lännen kultamaille" aarteita etsimään. Poika taipuu kuitenkin äitinsä pyyntöön eikä lähde Oxenhamin matkaan. Tämän laiva purjehtii länteen ja katoaa. (Myöhemmin paljastuu, että laiva on haaksirikkoutunut ja Oxenham kuollut.)

Katolisen kirkon juonet iskevät Amyasin lähiympäristöön. Paikkakunnalla hiipii kaksi valepukuista jesuiittaa ja Amyasin serkku Eustace, "synkän kilpailijan" roolissa, on myös katolinen. Kaikki paikkakunnan nuorukaiset rakastavat kaunista Rosea, myös Eustace. Rose torjuu hänet, ja Eustace yrittää surmata kilpailijansa Frankin, Amyasin veljen, ja karkaa jesuiittojen matkaan. Rosen ihailijat perustavat "Ruusun veljeskunnan", joka vannoo auttavansa jokaista, joka apua kaipaa. Amyas lähtee sotimaan Irlantiin, jossa espanjalaiset ovat nousseet maihin. Tässä vaiheessa häneen on liittynyt Salvation Yeo, yhdistynyt "vanhan palvelijan" ja "vanhan viisaan miehen" hahmo. Salvation Yeo esiintyi jo tarinan alussa Oxenhamin miehenä; kun Oxenhamin miehistö vangittiin, Salvation Yeo joutuu inkvisition kiduttamaksi, mutta onnistuu pakenemaan. Hänen kohtalonsa alleviivaa espanjalaisten aiheuttamaa vaaraa.

Amyas saa taistelussa vangikseen espanjalaisen ylimyksen, don Guzmanin, ja tuo tämän kunniasanaa vastaan kotiinsa odottamaan lunnaita. Don Guzman tapaa Rosen, kosiskelee tätä ja kunniasanansa rikkoen karkaa tytön kanssa. Don Guzman on Amyasin "synkkä alter ego", hänen toinen minänsä, varjo, joka vastustaa kaikkea, mitä Amyas pitää tärkeänä. Amyas edustaa Englantia ja protestanttisuutta, don Guzman Espanjaa ja katolisuutta. Amyas on vakaa kuningattaren mies, don Guzman myy miekkansa eniten tarjoavalle. Samalla Amyas on maalainen, don Guzman maailmanmies. Lisäksi hän on nyt voittoisa "synkkä kilpailija" Rosen kädestä ja sydämestä.

Ruusun veljeskunta varustaa "Rose"-laivan ja lähtee pelastamaan tyttöä. Tämä on Amyasin etsinnän ensimmäinen osa. Rose löytyy. Hän on don Guzmanin rakastava ja rakastettu vaimo Guyanassa. Häijy Eustace on heidän kotikappalaisensa. Hän käyttää hyväkseen Rosen keskustelua Frankin ja Amyaksen kanssa ja ilmiantaa heidät. Amyas pääsee pakoon, Frank ja Rose joutuvat inkivisiton käsiin. Heidät poltetaan roviolla. Amyas kaipaa kostoa tajuamatta, että myös don Guzmania on syvästi haavoitettu.

Espanjalaiset tavoittavat "Rose"-laivan ja taistelun jälkeen tuhoavat sen. Miehistö pakenee viidakkoon. Nyt alkaa toinen etsintäjakso. Amyas kertoo miehille Eldoradosta, inkojen salaisesta kuningaskunnasta viidakossa. Elisabetin aikaan monet etsivät Eldoradoa, ja Amyas miehineen vannoo etsivänsä sitä kolmen vuoden ajan. Matkalla joukko harvenee viidakon vaarojen vuoksi. Lopulta he tapaavat viidakossa intiaaniheimon, joka palvoo kaunista valkoista tyttöä papittarenaan. Ayacanora, valkoinen papitar, rakastuu Amyasiin. Tässä seurue kokee kiusauksen jäädä viidakkoon ja elää elämänsä rauhassa "lootuksensyöjien maassa" kuten Odysseuksen miehet. Unelma särkyy, kun jaguaari surmaa yhden intiaaninaisista, joita miehet valitsevat puolisoikseen. He palaavat Englantiin ja ryöstävät matkalla rikkaan espanjalaisen aluksen. Ayacanora lähtee heidän mukaansa.

Laivalla Amyasille valkenee, että Ayacanora on John Oxenhamin tytär, jonka äiti on espanjalainen. "Synkkä isähahmo", espanjattaren aviomies, on hylännyt tytön viidakkoon. Amyas rakastaa Ayacanoraa, mutta ei myönnä sitä itselleenkään, koska hän vihaa nyt kaikkea espanjalaista.

Kun he palaavat Englantiin, espanjalaisten Suuri Armada on tulossa. Amyas varustaa uuden laivan ja lähtee taisteluun. Nyt hän kohtaa kolmannen haasteensa ja horjahtaa oikealta polulta. Hän ei ajattele Englantia, vaan kostoaan; don Guzman on yhden espanjalaislaivan kapteeni. Amyaksen laiva osallistuu kuuluisaan taisteluun Suurta Armadaa vastaan, mutta seuraa sitten pakenevaa don Guzmanin laivaa yli myrskyisen meren kuin riivattuna. Miehet yrittävät varoittaa häntä, mutta turhaan. Lopulta, suuressa loppuponnistuksessa, don Guzmanin laiva ajaa karille ja uppoaa, mutta samalla salama iskee Amyasin laivaan. Uskollinen Salvation Yeo kuolee ja Amyas sokeutuu. Hän on ollut sokea todelliselle päämäärälleen ja oikealle minälleen; nyt hän sokeutuu fyysisesti. Hän pyytää miehensä taluttamaan hänet jyrkänteelle, josta näkyy don Guzmanin uponneen laivan hylky. Siellä Amyas keskustelee vihollisensa kanssa viimeisen kerran ja tekee sovinnon. Sitten hän heittää miekkansa mereen, palaa kotiin ja ottaa vastaan puolisonaan todellisen rakkautensa, Ayacanoran. Näin Amyas kuvaa näkyään jyrkänteellä:

"Ja näin, miten hän istui hytissään, istui kuin ainakin uljas Espanjan mies, ja hänen upseerinsa istuivat myös siellä, miekka pöydällä ja viinin ääressä. Ja katkaravut ja äyriäiset ja kivikalat uivat edestakaisin heidän päänsä päällä, mutta don Guzman ei niistä välittänyt, vaan joi tyynesti viiniään. Sitten hän otti poveltaan medaljongin, ja kuulin hänen puhuvan, Will, ja hän sanoi näin: 'Kas tässä kauniin ja uskollisen puolisoni kuva, señors, juokaamme kaikki hänen maljansa.' Ja sitten hän puhui minulle, Will, huusi läpi meren ja levien suoraan minulle: 'Olemme taistelleet rehdin taistelun, señor, on aika olla jälleen ystäviä. Vaimoni ja veljenne ovat antaneet anteeksi minulle, joten kunnianne säilyy puhtaana.' Ja minä vastasin: 'Olemme ystäviä, don Guzman; riitamme on ratkaissut Jumala emmekä me.' Sitten hän sanoi: 'Olen rikkonut ja saanut rangaistukseni.' Ja minä sanoin: 'Señor, niin olen minäkin.' Sitten hän ojensi minulle kätensä, Cary, ja juuri kun kumarruin tarttuakseni siihen, heräsin." (suom. Matti Kilpeläinen)