lauantaina, toukokuuta 07, 2005

Nürnbergin haastattelut


Nürnbergin oikeudenkäynti

Gummerus on viime vuonna julkaissut mielenkiintoisen kirjan: Leon Goldensohnin "Nürnbergin haastattelut". Natseista on kirjoitettu tonneittain kirjoja, mutta Goldensohnin haastattelut ovat ainoita - tai hyvin harvoja - joissa osa johtavista natseista on saanut oman äänensä kuuluviin.

Goldensohn oli Yhdysvaltain armeijan palveluksessa oleva psykologi. Hän pääsi useita kertoja haastattelemaan Nürnbergissä oikeutta odottavia miehiä. Hänen oli tarkoitus tehdä haastatteluista kirja, mutta paperit löytyivät käsittelemättöminä hänen papereistaan hänen kuolemansa jälkeen. Esipuheessa kuvataan, miksi Goldensohn on kysellyt pitkään syytettyjen lapsuudesta, suvusta ja avioliitosta: hän yritti löytää todisteita epänormaalista luonteesta. Useimmat osoittautuivat kuitenkin "masentavan tavallisiksi".

Haastatteluissa on välähdyksiä natseista tavallisina ihmisinä. Göring esimerkiksi ei harrstanut kaunokirjallisuuden lukemista, paitsi "salapoliisiromaaneja junassa". Rudolf Mildner, Gestapon mies, joka toimi mm. Tanskassa, oli lapsena halunnut lääkäriksi, mutta luettuaan 9-vuotiaana Robinson Crusoen päätti lähteä merille. Merimieheksi hän ryhtyikin, mutta päätyi myöhemmin Itävaltaan poliisiksi ja sitten Gestapon riveihin.

Kaksi asiaa tulee masentavan selväksi: jokainen natsi väittää olleensa täydellisen tietämätön yleensä kaikesta, mutta erityisesti juutalaisten murhista. Jos he jotakin tietävät, kaikki on jonkun muun syytä. Ja toiseksi he yksimielisesti inhoavat, halveksivat ja panettelevat toisiaan - siis haastatteluvaiheessa omia vankitovereitaan. Esimerkiksi ainoa, joka arvosti Göringiä, oli Göring itse. Hän sanoi:

"Ainoat suositut ihmiset Saksassa olimme minä ja Hitler - ja lopussa vain minä."

Kenraalisotamarsalkka Erhard Milchiltä kysyttiin julmuuksista, mutta hän vain palasi koko ajan siihen, että englantilainen kenraali oli lyönyt häntä . Oli käsittämätöntä, että sotamarsalkkaa voitiin hakata. Liittoutuneiden sotarikokset olivat hänen mukaansa aivan yhtä pahoja kuin saksalaistenkin.

"Esimerkiksi hänen oma tapauksensa, sotamarsalkan pieksäminen! Se on vastoin Geneven sopimusta."

Einsatzgruppe D:n pällikkönä toiminut Otto Ohlendorf ammutti Venäjällä vuoden aikana 90 000 juutalaista. Hänen näkökantansa oli, että hän ei ole tehnyt mitään, mistä tuntea syyllisyyttä. Hän ei ampunut ketään, hän vain antoi käskyt. Sitäpaitsi kaikki sujui siististi ja kauniisti:

"Nuo juutalaiset nousivat seisomaan, heidät järjestettiin riviin ja ammuttiin kunnollisella sotilaallisella tavalla. "

Haastattelija kysyi, oliko hän puhunut työstään vaimonsa kanssa. Ohlendorf ei ollut:

"Mielestäni se ei ollut hyvä aihe naisen kanssa käytävään keskusteluun."

Rudolf Mildner vaikuttaa suorastaan sympaattiselta kertoessaan, mien hän yritti pitää Tanskan rauhallisena. On helppo unohtaa, että hän palveli jonkin aikaa Kattowitzissä ja ammutti siellä 1 500 puolalaista. Tanskassa hänellä oli ongelmana tanskalaisten järjestämät sabotaasiteot. Hitler ja Himmler käskivät vastata sabotaasiin vastasabotaasilla ja räjäytellä milloin mitäkin. Se sai Mildnerin kiihtymään:

"Pancke [Himmlerin alainen] antoi minulle käskyn räjäyttää Kööpenhaminassa oleva museo, jossa opiskelijat kokoontuivat, ja joitakin muita paikkoja. Kieltäydyin ja sanoin haluavani Himmlerin allekirjoittaman kirjallisen määräyksen. Pancke oli vihainen, mutta asiaa ei pantu toimeen. Toinen esimerkki: Valtionpoliisi oli vuokratuissa tiloissa. Niihin sisältyivät Bestin [Tanskan käskynhaltijan] toimisto, omani, Pancke ja järjestyspoliisin komissarion sekä heidän henkilöstönsä tilat. Lähellä oli iso turistihotelli. Pancke määräsi sen räjäytettäväksi vastasabotaasina. Kysyin syytä siihen. Peruste oli, että Pancken sihteerille ei kerran tuossa hotellissa tarjoiltu ateriaa seitsemän jälkeen illalla. Toisaalta voimassa oli poliisin tiukka määräys, että ravintoloissa ei saanut olla myyntiä seitsemän jälkeen illalla.
Kööpenhaminassa oli myös Bestin yhteistyökumppani Paul Barandon. Pancke pyysi minua panemaan räjähdyspanoksen Barandonin työpöytään tai taloon. Barandon oli saksalainen. Pancke ja Barandon olivat palvelleet samassa rykmentissä edellisessä sodassa; heillä oli vuosia sitten ollut jokin vanha riita, ja se
riitti Panckelle. Tätä ei tehty."



Tässä puhuu vanha järjestyspoliisi.

Kirjaa pitäisi lukea useaan kertaan, peilata haastatteluja toisiinsa ja Kolmannesta valtakunnasta ja II maailmansodasta kertoviin kirjoihin. Monenlaista aukeaisi.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Ensimmäisen ristiretken aikana tuhottiin juutalaisten yhteisöjä. Juutalaiset riisuttiin alasti ja vain ne jäivät henkiin, jotka suostuivat ottamaan kirkon vesikasteen. Ristiretkeläiset ajattelivat, että juutalaiset olivat Jumalan vihollisia ja rotu joka on kaikkein vihamielisin ja vahingollisin Jumalalle. Neljäs lateraalinen kokous vuonna 1215 määräsi, että juutalaisten tuli pukeutua eri tavalla kuin muitten ihmisten. Syy tähän pukeutumisen oli se ettei kukaan olisi vahingossa sekaantunut seurustelemaan tai syvällisempään yhteyteen juutalaisten kanssa. Pukeutumisen kautta kyettiin erottamaan juutalaiset eikä sekaantumista tapahtunut. 1200-luvulla katolisen kirkon toimesta myös usein määrättiin, että juutalaisten tuli laittaa vaatteisiinsa pyöreä merkki, että heidät voitiin tunnistaa. Jos juutalainen saatiin kiinni ilman merkkiä, niin hän menetti vaatteensa kiinniottajilleen. Juutalaisia karkotettiin monista maista katolisen kirkon toimesta. Paavi Leo XII määräsi vuonna 1826, että juutalaiset tuli sulkea ghettoihin ja heidän omaisuutensa tuli takavarikoida. Rooman katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin jo 1200-luvulla.

Jos katsomme katolisen kirkon historian aikana heidän tekemiä tekoja juutalaisia kohtaan, niin ne ovat hyvin samanlaisia kuin mitä natsit tekivät juutalaisille. Katolinen kirkko tappoi juutalaisia, samoin tekivät natsit; katolinen kirkko pakotti juutalaiset kantamaan merkkiä vaatteissaan, natsit tekivät samoin; katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin, natsit tekivät samoin. Katolinen kirkko piti juutalaisia vahingollisimpana rotuna Jumalalle maan päällä, natsit pitivät juutalaisia ali-ihmisinä, jotka tuli tappaa, Hitler uskoi toimivansa Jumalan tahdon mukaan, kun hän harjoitti antisemitismiä. On täysin päivänselvää, että natsit lainasivat katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä kun he toisen maailmansodan aikana toteuttivat juutalaisten kansanmurhan, holokaustin. Natseilla ja katolisella kirkolla on identtiset antisemitismin juuret, eroa on vain siinä, että katolinen kirkko toteutti antisemitismiä aikaisemmin ja natsit ottivat käyttöön katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä. Päivänselvää on myös se että katolisen kirkon antisemitistinen historia osoittaa katolisen kirkon hedelmän mädäksi ja pahuuden kyllästämäksi.

Hitlerin antisemitismiin vaikutti erittäin voimakkaasti okkultisti Eckart, Rooman katolisen kirkon antisemitismi sekä myös Lutherin antisemitistinen kirja. Katolinen kirkko harjoitti samaa antisemitismiä kuin saatanalliset okkultismin harrastajat. On siten täysin päivänselvää, että sama saatanallinen pimeyden henkivalta on antisemitismin takana, joka eksytti niin okkultismin harrastajat, katoliset, natsit ja myös Lutherin saatanalliseen antisemitismin harjoittamiseen. Hitler törmäsi antisemitismiin okkultiikan, vääristyneen katolisen kirkon ja Lutherin antisemitistisen kirjan kautta. Hitler vakuuttui antisemitismistä, koska se tuli häntä vastaan joka puolelta ja hän hyväksyi antisemitismin seurauksin, jonka me tiedämme kauhistuttavalla ja ikävällä tavalla historiasta. Hitlerin antisemitismin juuret olivat siis okkultististen salaseurojen sekä vääristyneen kristillisyyden vaikuttamia.

Tekstin lähde: http://koti.phnet.fi/petripaavola/natsiokkultismi.html

3:51 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home