Rollikkakyytiä

Rollikka ja muuta liikennettä

Tampereella kinastellaan parhaillaan pikaraitotiestä. Monet haikailevat takaisin vanhoja hyviä rollikka-aikoja. Rollikka, eli johdinauto, tuli Tampereelle ensimmäisenä Suomessa 8. joulukuuta vuonna 1948. Ensimmäinen linja kulki Härmälästä, Lentokonetehtaalta Keskustorille.

Rollikoiden käyttöönoton syynä oli sodan aikainen ja sodan jälkeinen polttoainepula. Tampereen kaupungilla oli oma sähkölaitos, joten virta saatiin omasta takaa ja myös autot tehtiin Tampereella: rollikat rakennettiin Valmetin Lentokonetehtaalla. Helsinki otti johdinautot käyttöön vuotta myöhemmin, 1949. Kumpikin kaupunki luopui linjoistaan 70-luvulla, Tampere 15.5.1976, Helsinki jo 1974.

Rollikat olivat hiljaisia ja saastuttamattomia, mutta voi taivas, että ne olivat epämukavia välineitä! Istuimien mukavuuteen ja jousitukseen ei kiinnitetty huomiota niitä tehdessä. Rahastajan koppi oli edessä, suoraan etupyörän päällä. Rollikan rahastajien ammattitauti - vedon aiheuttamien vaivojen jälkeen - oli irronneet munuaiset. Kun autoista luovuttiin, viimeiset rahastajat siirrettiin lipputarkastajiksi. Edes univormua ei tarvinnut vaihtaa.

Rollikat olivat myös kankeita liikenteessä. Liukkaalla tai liikenteen aiheuttamissa ruuhkissa niiden sarvet putosivat helposti johdosta, ja silloin pysähtyi koko kapine. Pakkasella johdot huurtuivat, ja silloin autot kulkivat uljaan sinisen kipinäryöpyn saattelemina. Kuljettajat nousivat risteyksissä pois ja kopistelivat pitkillä harjoilla lunta johtojen päältä.

Joka tapauksessa rollikoita, kuten kaikkea muutakin nostalgista, on suorastaan ikävä. Niiden karu ulkonäkö kuvasti tehdas-Tamperetta, josta ei nykyään ole jäljellä kuin tiiliset tehdasrakennukset, jotka useimmat toimivat ihan muussa käytössä kuin alkuaan tarkoitettiin. Viimeinen rollikka on Vapriikki-mueossa (elleivät siirtäneet sitäkin Kangasalle Mobiliaan tänä kesänä).