Loppiainen

Kuningas juo - Tenierin maalaus

Loppiainen on virallinen joulun lopettajainen. Englanniksi se on "Twelfth Night", kahdestoista yö joulupäivästä (kun loppiaisen lasketaan alkavan loppiaisaattoillasta). Loppiaisena pannaan joulukoristeet pois; niiden pitäminen loppiaisen yli tuo taloon huonon onnen ellei niitä pidetä esillä koko vuotta seuraavaan jouluun asti. Englannissa juotiin jouluoluet loppuun, koska seuraava maanantai oli kyntömaanantai, töiden alkamisen surkea päivä. Suomessa joulua on juhlittu viikon kauemmin; Nuutti on 13. tammikuuta. Nuuttina miesporukat kiersivät taloissa "lyömässä oluttynnyreistä tapin pois". "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi."

Koko jouluaika oli eurooppalaisen tavan mukaan karnevaaliaikaa, jota johti "King of Misrule", epäjärjestyksen kuningas. Tapa periytyy kelttien Samhainista ja antiikin Saturnaliasta. Loppiaisena kuningas juhli viimeistä kertaa. Hollannissa ja Englannissa kruunattiin paperikruunulla kuninkaaksi se, joka sai kakusta pavun. Meidän mantelimme joulupuurossa on samaa perua.

Loppiaiseen liittyy William Shakespearen näytelmä "Loppiaisaatto". Näytelmä esitettiin ensi kerran loppiaisena vuonna 1602 Middle Templessä Lontoon lakimiesten juhlissa. Muuta yhteyttä näytelmällä ei loppiaiseen olekaan; se on suosittu komedia rakkaudesta ja erehdyksistä. Useiden Shakespearen näytelmien tapaan se on vaihdokaskomedia; kaksoset, sisar ja veli, joutuvat eroon toisistaan. Sisar pukeutuu ongelmia välttääkseen mieheksi. Sitten seuraa rakkausongelmia viiden näytöksen mitalta, kun pojaksi pukeutunut Viola rakastuu ruhtinas Orlandoon, joka on rakastunut kauniiseen Oliviaan, joka rakastuu Violaan ja tämän veljeen, joita pitää samana henkilönä. Lopulta kaikki selviää ja kaikki saavat toisensa. Shakespearen aikana näytelmän varastivat kuitenkin hupsu, Oliviaan rakastunut hovimestari Malvolio ja palvelustyttö Maria, joka huiputti Malvolion uskomaan, että emäntä suunnitteli avioliittoa hänen kanssaan. Näytelmä tunnettiin nimellä "Malvolio". Se on vieläkin usein esitetty näytelmä niin teatterissa, TV:ssä kuin elokuvanakin, vaikka on vaativa kaksosparin esittäjille; meidän aikanamme samannäköisyyttä ei luoda yhtä helposti kuin Shakespearen ajan teatterimaskeilla ja kynttilävalaistuksella.

(Tämä ei ole vähääkään inspiroitunut blogi, mutta ihme on, että tätä on lainkaan; tietokoneeni on eilen saanut hikan. Se kaatuu aina, kun käytän Internetiä yli 2 minuuttia. Ilmeisesti epäjärjestyksen kuninkaalla on sormensa pelissä.)