Tapaninpäivän tarinoita

Pyhä Stefanus

Tapaninpäivään liittyy kokonainen sikermä myyttejä ja tarinoita. Nimensä päivä on saanut Pyhästä Stefanuksesta, varhaisen kristillisen kirkon diakonista, joka kivitettiin. Hänet kuvataan kiviä käsissä tai päässä. Hän on varsin sopivasti päänsäryn suojeluspyhimys, mutta hiukan yllättävästi myös hevosten pyhimys. Tapaninpäivänä Euroopassa on viime aikoihin asti ollut tapana koristella hevoset ja tuoda ne kirkkoon siunattavaksi. Samalla on tuotu heinää ja ohraa tai kauroja, jotta pappi siunaisi myös hevosten ruoan ja vuosi olisi hyvä. Tavallaan johdonmukaisesti pappia väliin heiteltiin kauroilla kuten Stefanusta kivillä.

Englannissa Tapaninpäivä tunnetaan myös nimellä Boxing Day. Nimi tulee joululaatikoista, joita palvelusväelle jaettiin. Kilpa-ajot ja nykyään jalkapallo kuuluvat Boxing Dayn tilaisuuksiin.

Pohjoismaissa tapaninpäivän ajelut ovat pakanallista alkuperää. Keskitalven juhlissa uhrattiin hevosia ja pidettiin kilpa-ajoja ja ratsastuksia. Kristillisenä aikanakin ajettiin kirkkoon kilpaa. Stefanus onkin muuttunut Staffan tai Tapani -nimiseksi tallirengiksi, joka kivitettiin, koska hän hevosta juottaessaan näki Betlehemin tähden heijastuvan vedestä ja meni kertomaan siitä. "Tapanin virsi" alkaa upealla kuvauksella Jeesuksen syntymästä:

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa
syntyessä suuren Luojan,
yliarmon auetessa.

Toinen tapaninpäivään liittyvä pyhimys on hyvä kuningas Wenceslaus, josta englantilaisilla on joululaulu. Wenceslaus-kuninkaan kerrotaan juuri tapaninpäivänä kahlanneen hangessa viemässä köyhille lahjoja.

Good King Wenceslaus looked out on the Feast of Stephen,
When the snow lay round about, deep and crisp and even.
Brightly shone the moon that night, though the frost was cruel,
When a poor man came in sight, gathering winter fuel.

Brittein saarten pakanallisin joulutapa on peukaloisen metsästys. Tämä druideilta peritty rituaali kuoli välillä, mutta on nyt elvytetty uudelleen. Nykyään ei enää tapeta oikeaa peukaloista, vaan kannetaan leikkilintua tai kulkueessa joku pukeutuu peukaloiseksi. Lapset keräävät lahjoja laulamalla peukaloisen metsästystä. Tämänkin perinteen takana on monta erilaista tarua - joskus peukaloinen symboloi vanhaa vuotta, jonka punarinta - tuleva vuosi - nokkii, joskus peukaloinen on pettänyt Pyhän Stefanuksen tai irlantilaisen kuninkaan ja surmataan sen vuoksi. Susan Cooperin "Pimeä nousee" -kirjassa peukaloisen metsästys on tärkeä riitti.

As I went out to hunt and all
I met a wren upon the wall
Up with me wattle and gave him a fall
And brought him here to show you all.