Kirjojen kuolema

Aleksandrian kirjasto entisöitynä (ja papyrusta)

Kirjojen harrastaja kyselee joskus, miten kirja kuolee? Mitä tapahtuu kuolleille kirjoille? Jos kirja ei tavoita lukijoita, se kuolee samoin kuin vanhat jumalat; se vain haihtuu. Viimeiset kaiut kirjan kuolemasta kuuluvat vaimeana piipityksenä antikvariaattien pölyisimmistä nurkista. Fyysisenä esineenä kirjan kuolema on erilainen.

Esimerkkinä otan vanhan maailman kuuluisimman kirjaston, Aleksandrian kirjaston. Loistonsa päivinä se sisälsi joidenkin tietojen mukaan jopa 400 000 kirjaa. Mihin ne kaikki katosivat?

Kirjojen kuolemasta kerrotaan mielellään dramaattisia tarinoita. Aleksandrian kirjastosta on kolme tällaista kertomusta. Ensimmäisen mukaan kirjaston poltti vahingossa Julius Caesar sytyttäessään kapinan taltutuksen yhteydessä sataman tuleen. Toinen tarina nimeää polttajaksi patriarkka Theofiluksen. Kristinusko tuhosi antiikin viisauden. Kolmas tuhotarina on samalla paras anekdootti. Sen mukaan Damaskoksen kalifi Omar käski polttaa kirjaston: "Jos kirjat ovat Koraania vastaan, ne ovat vahingollisia. Jos ne ovat Koraanin mukaisia, ne ovat tarpeettomia."

Wikipedian artikkeli pitää todennäköisimpänä kirjojen tuhoajana Theofilusta. Hän antoi ainakin tuhota Serapeumin, temppelin, joten on mahdollista, että kirjasto tuhoutui samalla. Wikipedia mainitsee kuitenkin, että artikkeli on keskustelun kohde. Ainakin Luciano Canfora, Barin yliopiston arvostettu professori, on luonnollisen poistuman kannalla. Kirjat olivat antiikin aikana papyruksia ja ne piti kopioida säännöllisesti uudelleen. Kun kristinuskon tulon myötä kiinnostus antiikin pakanalliseen viisauteen väheni ja kirjurit katosivat, yhä useammat kirjat jäivät säiden, hyönteisten ja silkan kulumisen saaliiksi. Lopulta koko suuri kirjasto oli pelkkiä homeisia riekaleita.

Tällä tavalla kirjat kuolevat. Eivät loistokkaasti liekeissä, kuten Umberto Econ "Ruusun nimessä", vaan lahoamalla. Näin kuolevat kirjat nykyäänkin. Niitä haudataan, niitä käytetään lämmitykseen (poltetaan siis sittenkin!), niitä kierrätetään.

Joukkohautaaminen on yksi tapa, mutta kyllä turhalle kirjalle käyttöäkin löytyy. Oulussa kaupunginkirjaston poistokirjat noutaa paikallinen kierrätystoimintaan keskittynyt Kestävän kehityksen talo. Siellä kirjojen muovitetut kannet käytetään polttoaineena, talon lämmitykseen. Kirjan sivut käytetään ekovillaan, josta tehdään seiniä.

Oulun kaupunginkirjaston vieressä sijaitsevan teatterin puvustamo on myös hoksannut kirjan käyttömahdollisuudet. Siellä kirjoja käytetään roolivaatteiden tekemiseen.