Hisseistä

Ylellinen hissiaula Alaskassa

Hissi on vanha keksintö, jos ajatellaan ihmisten tai tavaroiden hinaamista ylös köyden ja väkipyörän avulla. Madame Pompadourilla oli Versaillesissa hissi, kullattu brokadi-istuiminen häkki, jota lakeijat hoitelivat. Joukkokuljetuksiin sopivat hissit syntyivät 1800-luvun puolivälissä; ensin keksittiin höyrykone hoitamaan voimapuolta, siten sähkökone. Vanha sirkusmies, P.T.Barnum, on vastuussa suurimmasta keksinnöstä. Hän palkkasi Elisha Otisin kehittämään turvalukon, joka esti hissiä putoamasta, vaikka köysi olisi katkennut. Otis patentoi keksintönsä; Otis-hissit ovat Suomessakin tätä päivää. Hissien myötä syntyivät pilvenpiirtäjät, joten Barnumia saadaan välillisesti kiittää Amerikan kaupunkien horisontista.

Hissit olivat sosiaalinen ongelma syntyaikanaan. Anna Kortelainen kertoo kirjassaan "Päivä naisten paratiisissa", että hisseihin palkattiin hissinkuljettajia, koska olisi ollut sopimatonta miesten ja naisten päätyä suljettuun tilaan ilman valvontaa. Sievät hissitytöt olivat oma houkutuksensa esimerkiksi 30-luvun Stockmannilla. Hissinkuljettajan työ ei ollut hohdokkaimpia. Aldous Huxleyn utopiassa "Uljas uusi maailma" hissejä kuljettivat erityisesti ennen syntymää tehtävään valmistetut idootit.

- Katto! ilmoitti nariseva ääni.
Hissimies oli pieni apinamainen olento, yllään epsilon-miinus-semi-moronin musta pusero.
- Katto!
Hän työnsi hissiportit auki. Nähdessään iltapäiväauringon lämpimän loiston hän vavahti ja räpytti silmiään. - Ooh, katto! hän toisti haltioituneella äänellä. Hän näytti ikään kuin äkkiä ja riemuitsevana heränneen mustasta, sielua syövyttävästä horroksesta. - Katto!
Hän hymyili katsellessaan koiramaisen odottavaan ja palvovaan tapaan matkustajiensa kasvoihin. Puhellen ja nauraen yhteen ääneen he astuivat päivänvaloon. Hissimies katsoi heidän jälkeensä.
- Katto? hän sanoi vielä kerran, ikään kuin kysyvästi.
Mutta silloin soi kello, ja hissin katosta alkoi kaiutin antaa määräyksiään hyvin pehmeällä ja kuitenkin hyvin käskevällä äänellä.
- Alas! se sanoi. - Alas! Kahdeksastoista kerros. Alas, alas! Kahdeksastoista kerros. Alas...
Hissimies paukautti portit kiinni, kosketti sähkönappulaa ja vaipui silmänräpäyksessä hissikuilun yksitoikkoisesti humisevaan hämärään, oman tavanomaisen horroksensa hämärään.

Hissit ovat pelkotiloille altis paikka. Putoamisen pelkoon liittyy sosiaalisen ahdingon pelko ja vielä ahtaan paikan kammokin, kuten tietää jokainen, joka on jäänyt kerrosten väliin vaikkapa tavaratalon hississä. Tämän tietävät kirjailijat ja elokuvantekijät. Aivan erikoisia kauhuefektejä syntyy nimenomaan hississä. Antonio Molinan kirjassa "Täysikuu" lapsiin keskittynyt sarjamurhaaja valitsee uhrinsa hississä. Monessa filmissä, joista mainitsen vain "Speed"-elokuvan, putoava hissi on tehokeinona - "Speedissä" nainen kuolee, koska hän ei voi pakottaa itseään kurkottamaan auttavaan käteen hissikuilun yli. Otisin turvakeksinnöstä huolimatta hissit ovat vaaran paikkoja.