Älykkyyden lajit

Älykkyyden määrittely on kuin panisi sumua säkkiin. Älykkyysosamäärä on kelvollinen työkalu, mutta se määrittää vain tietyn osa-alueen. Määritelmän sisällöksi saadaan se, mitä on mitattu. Ensimmäiset älykkyysmittaukset oli tarkoitettu erottelemaan koulujen oppilaista ne, jotka tarvitsivat erikoisopetusta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Yhdysvaltain armeija otti ensimmäiset laaja-alaiset älykkyysmittaukset käyttöön erotellakseen sotilaista upseeriaineksen. Testeissä oli paljon kulttuuriainesta, joka on jäänyt kummittelemaan älykkyyteen kohdistuvissa ennakkoluuloissa - esimerkiksi pääministerimme isän aikaansaamassa skandaalissa sotketaan vieläkin kulttuuri ja älykkyys.

Kun kulttuuri yritettiin karsia testeistä, kiinnitettiin seuraavaksi huomio kieleen - mitä enemmän koulutusta, sitä parempi kielen käyttökyky. Lopputuloksena on mm. Mensan käyttämä mittaustyyppi, joka mittaa melko tasa-arvoisesti, mutta erittäin kapea-alaisesti. Testit mittaavat vain paria osa-aluetta niistä seitsemästä, kahdeksasta tai kymmenestä, jotka Howard Gardner ja hänen seuraajansa ovat tuoneet esiin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Gardnerin älykkyysalueet ovat:

- verbaalis-kielellinen
- loogis-matemaattinen
- visuaalis-spatiaalinen
- musikaalinen
- kehollis-kinesteettinen
- interpersoonallinen-sosiaalinen
- intrapersoonallinen (itsetuntemus)
- luonnontieteellinen

Muitakin osa-alueita voi olla, kuten "spirituaalinen". Yksikään näitä ei ole yhtä yksioikoinen kuin vanhempien määritysten älykkyysalueet. Esimerkiksi loogis-matemaattinen ei ole samaa kuin matemaattinen; se sisältää kyvyn ongelmien ratkaisemiseen ja loogiseen päättelyyn. "Tunneäly", josta paljon puhutaan, koostuu useammasta Gardnerin älykkyysmääritelmän osa-alueesta. Kannattaa myös muistaa, että Gardnerin älykkyysalueet eivät ole ilmatiiviisti toisistaan erillään, vaan kehittyvät yhdessä.

Mitä enemmän älykkyyttä koetetaan tutkia, sitä monimutkaisemmaksi ja nestemäisemmäksi kuva muuttuu. Kuten älykkyys itsekin. Parhaiten pärjää, kun ei käytä älykkyyden määritelmiä rajoittavina ("naisilla ei ole matemaattista älykkyyttä", "miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta"), vaan viitteinä mahdollisuuksiin. Positiivisesti, ei negatiivisesti.