Connie Willisin joulu

Connie Willis on tunnustautunut täydelliseksi joulufriikiksi. "42. kadun ihme" on hänen mielijouluelokuvansa. Niinpä hän on kirjoittanut useita joulunovelleja kokoelmaansa "Miracle". Ihmeellisin, surullisin ja sydämeen painuvin joulu on hänen kirjassaan "Doomsday Book" ("Tuomiopäivän kirja").

Kirjan alussa on joulu Oxfordissa vähän nykyajasta tulevaisuuteen päin. Sataa. Clarion kilkuttaa epävireisesti joululauluja kiireisten ostosten tekijöiden yläpuolella, tutussa pubissa kompastellaan jouluseimeen, sukulaisia odotetaan ja lahjoja ostetaan. Tässä Oxfordissa on aikamatkustuslaite. Nuori opiskelija Kivrin on lähdössä keskiaikaan tutustumaan aikakauden joulutapoihin. Hän päätyy - jonnekin; parametrejä asettava teknikko hourailee ja pyörtyy. Oxfordiin on iskenyt tappava influenssa. Kaupunki muuttuu karanteenissa olevaksi sairaalaksi. Joululaulut kilkuttavat, kun professori Dunsworthy yrittää saada selville, mihin Kivrin on kadonnut.

Kivrin on keskiajan Oxfordissa, pikku kylässä, jonne joulupäivänä saapuu musta surma. Joulujumalanpalvelus kylän vähäisessä kirkossa tuo kyyneleet lukijan kurkkuun. Jouluvirsiä lauletaan, pikku Agnes on saanut joululahjaksi kellon, jota hän kilisyttelee, kunnes nukahtaa. Kylään tulee kolme viisasta miestä - korkea-arvoisia kirkonmiehiä, jotka tuovat ruton tullessaan.

Missään ei ihminen ole turvassa, elämä on hauras. Hetket ovat kallisarvoisia. Ihmisluonteen huonot puolet tulevat esiin, mutta niin tulevat myös parhaat ominaisuudet. Rakkaus, rohkeus ja peräänantamattomuus voittavat silloinkin, kun toivo on mennyt. Usko, toivo ja rakkaus ovat lopulta sittenkin toisistaan erottamattomat ominaisuudet.

Ei mikään nyyhkytarina, mutta panee itkemään. Ei elämää suurempia henkilöitä, vaan aivan elämän kokoisia. Tämä kirja on pakko lukea uudelleen joka joulu.