Olympiasoihtu

Greek athlete Costas Fillipidis, the first torchbearer, receives the flame from actress Theodora Siarkou, who plays the role of high priestess, during the Ceremony of the Lighting of the Olympic Flame for the Torino 2006 Olympic Winter Games at the site of Ancient Olympia on 27 November 2005 in Olympia, Greece. (The Observer)

Torinon vuoden 2006 talviolympialaisten soihtua on nyt kannettu kaksi kuukautta Italian halki. Soihtu on Italian parhaiden muotoilijoiden työtä. Se on alumiinia ja muistuttaa suksen kärkeä. Siinä on yksi vika: se painaa.

Soihdun paino on noin kaksi kiloa. Se on sileää alumiinia ja sitä on kannettava suoran käsivarren päässä ellei halua tuikata tukkaansa tuleen. Monet urheilijat ovat valittaneet, että sen kanssa on lähes mahdoton juosta.

"The torch is a bit too heavy and you can't run as you would like," said Italian former boxing champion Nino Benvenuti. "I had to keep changing it from arm to arm in order to hold it up."

Soihdun suunnittelijat sanovat, että soihdun on oltava tukeva kestääkseen. Ateenan 2004 olympialaisten soihtu oli liian hento.

"Everything is a trade-off, but we felt it was important to have a torch that was safe, resistant to weather and strong enough to withstand human error, such as someone dropping it. There is no protocol about how it's carried. You can walk with it, run with it, hold it high or at waist level. It's up to the individual runners." sanoo Francesco Lovo, suunnittelijaryhmän johtaja.

Soihtu suunnitellaan erikseen jokaisiin olympialaisiin. Alla näytteet vuosien 1952 (keskellä), 1956 (vasemmalla) ja 1998 (oikealla) soihduista.