Aave ja Pimeys - Tsavon ihmissyöjät

Tsavon ihmissyöjät Field Museumissa, Chicagossa

Kuuluisimmat ihmissyöjäleijonat ovat Tsavon leijonapari, joka söi joidenkin väitteiden mukaan jopa 135 rautatiesillan rakentajaa Tsavossa, Keniassa vuonna 1898. Kirjoitin "joidenkin väitteiden", koska everstiluutnantti John Henry Patterson, rautatieinsinööri, antoi itse vaihtelevia lausuntoja surmattujen todellisesta määrästä. Chicagon Field Museumin tutkijat ovat jäljittäneet Tsavon leijonia ja arvioivat, että todellinen uhrimäärä saattoi olla 28. Sekin riitti pysäyttämään sillan rakennustyöt ja ajamaan satoja työläisiä pakoon. Aave ja Pimeys ovat työläisten antamat nimet näille yön kauhuille, jotka kiskoivat kirkuvia ihmisiä vuoteistaan ja hävisivät pimeyteen ennen kuin kukaan ehti soihtua kohottaa.

Patterson jäljitti leijonat ja surmasi ne. Metsästyksen kohokohdat ovat historiaa - pöllö, joka melkein pudotti Pattersonin puuhun rakennetulta lavalta, leijona-ansa, johon toinen leijonista meni, kauhistuneiden työläisten ampumat laukaukset, jotka rikkoivat ansan lukon ja päästivät leijonan taas pakoon, ja Pattersonin itsepäinen sankarillisuus rakkaan rautatiesillan puolustamisessa. Minusta hänen motiivinsa on sankaritarinan paras osa - hän halusi siltansa valmiiksi ja hän sai siltansa.

Nahat päätyivät aikanaan Chicagoon ja entisöitiin näytteille. Ne tuottavat varmaan pettymyksen museossa kävijöille - Tsavon leijonat ovat harjattomia eivät ollenkaan niin vaikuttavia kuin filmissä "The Ghost and the Darkness", jossa Val Kilmer jahtasi leijonia apunaan Michael Douglas hulluna valkoisena metsästäjänä (todellisuudessa mitään metsästäjää ei ollut, Patterson selvisi yksin).

Oikea tarina on riittävän jännittävä. Pattersonin oma kertomus löytyy Internetistä (paitsi, valitettavasti, kuvia). Field Museumilla on hyvä sivusto aiheesta, myös alkuperäisiä valokuvia. Joitakin myytin aineksia on nykyään korjattu. Elokuvan väite, että urosleijonat eivät normaalisti metsästä pareittain, on huuhaata. Leijonien luola on ilmeisesti todellinen ja löydetty uudelleen. Kimaltava luuröykkiö, jonka Val Kilmer filmissä löysi, ei ollut todellinen - luolassa tosin oli ihmisen luita. Oletus, että Tsavon leijonat ovat harvinaisuus, on sekin myytti. Leijonat kääntyvät hyvin helposti ihmissyöjiksi ja jopa opettavat tavan poikasilleen, jos saavat siihen pienenkin tilaisuuden. Näiden korjausten jälkeen myytti voidaan säilyttää. Aave ja Pimeys tulevat aina saalistamaan ihmisten alitajunnassa.