Saumurin satulinna

Saumur nykyään ja Limbourgin veljesten maalaamana

Monista menneisyyden kaupungeista ja rakennuksista on jäljellä vain taiteilijan tekemiä kuvia. Niitä katsoessa miettii (ainakin minä mietin), onko tällaista voinut "aikuisten oikeasti" olla. Myös jälkimaailmalle säilyneet sanalliset kuvaukset tuovat mieleen kadonneen loiston, jota ei enää kyetä saavuttamaan.

Joskus saa tilaisuuden verrata kuvaa ja todellisuutta. Esimerkistä käy Saumurin linna, jonka Limbourgin veljekset maalasivat du Berryn herttualle hänen kuuluisaan "Tuntien kirjaansa", "Les Tres Riches Heures". Yllä olevassa kuvassa on rinnakkain linna nykyään ja linna 1400-luvun miniatyyrissä. Rakennuksen osat ovat kaikki paikoillaan. Mutta se satu! Limbourgin veljesten korkea, valkoinen, koristeellisin yksityiskohdin kuvattu linna on aika kaukana kylläkin kauniista, mutta paljon karummasta ja käytännöllisemmästä tämän päivän linnasta.

Onko kaikki siis maalareiden mielikuvitusta? Ei välttämättä. Linnaa on muutettu vuosisatojen aikana, ja erityisesti pienet, murenevat yksityiskohdat on poistettu. Linnan korkeus tuskin on muuttunut, mutta

One can see all the high parts of the castle cutting out on a blue sky in a sumptuous crowning: notched parapets, roofs, chimneys, attic windows, wind vanes with the flowers of lily gilded.

All these ornaments disappeared today. The covered ways were covered, and this modification made disappear crenellations from the parapets.

Loiren laaksossa on toinen toistaan upeampia linnoja. Maaperästä kaivettiin tuffia - tuffeau - hiekkaista kalkkikiveä, joka on pehmeää ja helposti käsiteltävää. (Sivutuotteena kaivamisen synnyttämissä käytävissä kasvatetaan sieniä ja säilytetään viiniä.) Mikä on helppo muotoilla, on myös helposti tuhoutuvaa. Niinpä voimme edelleen ihailla Saumuria koko 1400-luvun loistossaan vain Limbourgin veljesten kalenterikuvassa. Ja leikkiä, että se näytti juuri tuolta, ja että kauniit, samettiin pukeutuneet aatelisnaiset ratsastivat loisteliailla hevosilla linnasta haukkametsästykseen, eikä kukaan tiennyt rutosta mitään (kesken kirjan valmistumisen Limbourgin veljekset kuolivat ruttoon ja teoksen viimeisteli toinen maalari).