Transnistria revisited

Transnistrian parlamenttirakennus Leninin patsaineen

Bloggasin Transnistriasta vuosi sitten, 5.4.2005.Silloin kirjoitin juutalaisten kohtalosta Transnistriassa toisen maailmansodan aikana. Nyt tarkastelen (YLEn Ulkolinjan innoittamana) tätä merkillistä Neuvostoliiton jäännettä tämän päivän maailmassa.

Transnistrian presidentti Smirnov (ei tietääkseni sukua vodkalle) pitää omaa kotisivuaan. Siellä on lehdistötiedotteita ja taloudellisia katsauksia samalla puuduttavalla tyylillä, jota Pohjois-Korea käyttää. Smirnovin sivuilta saa huonosti selvää, mistä Transnistrian (tai heidän oman mielipiteensä mukaan Pridnestrovien) nykyisessä konfliktissa oikein on kysymys.

Pridnestrovien oma tiedote ilmoittaa, että maa on kukoistava ja demokraattinen ja sillä on menestyvä talous. Ainoa ongelma on naapuri Moldova, joka yrittää vallata alueen. Moldovan näkemys on, että Transnistria on rosvovaltio, joka vie moldovalaislta talonpojilta sadotkin.

Transnistria, the separatist eastern region of Moldova , known by the international community as a "black hole" for the economies in the region, is a place that causes instability, it is involved in illegal exports of weapons and goods, and human and drug trafficking. The Transnistrian regime, promoted and supported politically, economically and militarily by the Russian Federation, produces weapons and illegally exports them on the international market (see May 8, 2005 Sunday Times' article by Brian Johnson Thomas: Radiation rockets on sale to 'terrorists').

YLEn dokumentissa käsiteltiin samaa ydinohjusten myyntiyritystä Algerian terroristeille, josta Sunday Times kirjoitti. Niinpä Moldovan kiukku tuntuu ymmärrettävältä. Myös Ukrainassa kiistellään Transnistrian tulliongelmista. Molemmat naapurimaat, Moldova ja Ukraina, joiden väliin Transnistria on kiilautunut, syyttävät siis maata salakuljetuksesta, ihmiskaupasta, aseiden myynnistä ja huumeiden välityksestä. Nyt Moskova on liittynyt ongelmien joukkoon ("Ellet ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa"). Vaikuttaa siltä, että Moldova ja Ukraina ovat yrittäneet sulkea rajansa Transnistriaan, ja Moskova on kimpaantunut. Koska Transnistrian puolustuksesta vastaa suureksi osaksi venäläinen armeijakunta, kiista voi käydä kuumaksi.

Mitä ovat tämän kaiken keskellä Transnistrian kansalaiset itse? Ovatko he kuumapäisiä kasakoita, kiilusilmäisiä salakuljettajia vai kärsiviä köyhiä? Joitakin vihjeitä saa Béla Szandelszkyn valokuvista. Ne näyttävät "kommunismin museon":

As long as Russia back the breakaway state, and pulls its heels over removing the remnants of an army division and a massive stockpile of arms and ammunition from the area, it seems a communist museum called Transnistria will survive and Lenin will stand proudly on its streets.