Suezin sota 1956

Pääministeri Anthony Eden ja Suezin sotaa

Tänä vuonna on kulunut viisikymmentä vuotta siitä, kun Englanti yritti viimeisen kerran näyttää siirtomaamahtiaan ja ottaa johdon Yhdysvalloilta. Kaikki alkoi Assuanin padosta. Egypti halusi padon, joka takasi sähkövoimaa ja lisää kasteluvettä. Patosuunnitelma oli hyvin kallis. Yhdysvallat, Britannia ja Maailmanpankki lupasivat Egyptille suuret lainat padon rakennukseen. Kun Egypti loi suhteita Neuvostoliittoon ja tunnusti kommunistisen Kiinan, Yhdysvallat veti lainansa pois. Englanti teki saman. Nasser raivostui ja saadakseen varoja kansallisti Suezin kanavan.

Brittiläiset ja ranskalaiset yhtiöt omistivat kanavasta 44%. Egyptiläiset lupasivat korvata menetykset, mutta tämä ei riittänyt briteille ja ranskalaisille. Ensimmäinen veto oli komentaa kanavalta pois kaikki muut luotsit paitsi egyptiläiset. Yli 200 luotsista vain neljäkymmentä oli egyptiläisiä. Eräs heistä on kertonut, miten he nousivat tilanteen tasalle.

Uusia luotseja koulutettiin, mutta heidän oli mahdoton oppia nopeasti koko kanavaa. Jokainen opetteli jonkin jakson, sitten seuraavan pätkän taitaja astui laivan peräsimeen ja näin jatkettiin. Kertoja muistaa, että kun hän ensimäistä kertaa joutui luotsaamaan - isoa saksalaislaivaa - hän oli niin jännittynyt, että sekoitti vihreät ja punaiset merenkulkuvalot. Saksalaislaivan kapteeni tuki häntä isällsiesti, kunnes hän sai hermonsa takaisin. Egyptiläinen luotsipäällikkö ajoi autollaan kanava rantaa ja huusi megafonilla rohkaisuhuutoja luotseille. Kanava toimi.

Seuraavana keinonaan britit ja ranskalaiset solmivat salaisen sopimuksen israelilaisten kanssa. Sopimuksen mukaan israelilaiset, jotka olivat kahakoineet rajalinjalla egyptiläisten kanssa jo pitkään, hyökkäisivät Egyptin maaperälle tekosyynä palestiinalaississien takaa-ajo. Englanti ja Ranska vaatisivat Israelin ja Egyptin välistä tulitaukoa. Syystä raivostunut Nasser todennäköisesti torjuisi ehdotuksen, jolloin britit ja ranskalaiset iskisivät laivasto- ja laskuvarjojoukoin ja valtaisivat maan.

Suunnitelma toteutui. Nasser itse hädin tuskin välttyi joutumasta brittijoukkojen vangiksi. Se oli hänen onnensa - Britannian pääministeri Anthony Eden vihasi Nasseria ja kutsui häntä "Muslimi-Mussoliniksi". Yllättäen englantilaisten hyökkäys pysähtyi ja sitten joukot kutsuttiin pois. Yhdysvaltojen presidentti Dwight Eisenhower oli puuttunut peliin.

Neuvostoliitto ei ollut luvannut Egyptille minkäänlaista sotilaallista tukea, mutta se uhkasi puuttua sotaan Egyptin puolella. Eisenhower huolestui mahdollisuudesta, että Egyptin selkkaus laajenisi kansainväliseksi sodaksi. Hänen kerrotaan sanoneen ulkoministerilleen Foster Dullesille: "Go to London and say Whoa, boy! [Maahan, poika, minä tämän kääntäisin.]"

Brittien vetäytymisen seurauksena Anthony Eden erosi (hän oli myös sairas mies, hän oli ollut leikkauksessa ja lääkäri oli unohtanut instrumentin hänen vatsaansa), Neuvostoliiton vaikutusvalta Lähi-Idässä ja erityisesti Egyptissä kasvoi ja Nasser saavutti valtavan kansansuosion maassaan. Yhdysvallat otti pysyvästi johdon Britanniaan nähden. Siihen asti Britannia aloitti sotimiset ja Yhdysvallat liittyi mukaan jos liittyi. Nykyään Yhdysvallat aloittaa sodan ja Britannia seuraa. YK-joukot tulivat Siinaille yli kymmeneksi vuodeksi ja poistuivat vuonna 1967, jolloin alkoi kuusipäiväinen sota.

Presidentti Dwight Eisenhower