Naisgladiaattorit

Naisgladiaattorit Amazon ja Achillia

Rooman gladiaattoriareenoilla nähtiin - joskin harvoin - myös naisia. Todisteet ovat harvassa ja pääasiassa kirjallisia. Varhaisimpia on niin sanottu Larinum-teksti, senaatin päätös keisari Tiberiuksen ajalta vuodelta 19 jKr (vuodelta 11 jKr on laki, joka kieltää alle 20-vuotiaita naisia astumasta areenalle, mutta se voi koskea kaikkia esiintyjiä, ei varsinaisesti gladiaattoreita). Larinum-tekstissä kielletään senaattoreita, ritareita ja heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan taistelemasta gladiaattoreina areenalla tai lanistoja harjoittamasta kyseisessä asemassa olevia henkilöitä taiteluun. Teksti mainitsee pojat, tyttäret, pojanpojat ja pojantyttäret. Tästä voi nokkelasti päätellä, että ylhäisessä asemassa olevia miehiä ja naisia oli nähty gladiaattoreina riittävästi hermostuttamaan senaatin.

Keisari Neron juhlissa vuonna 63 jKr nähtiin ylhäisiä naisia yhtä hyvin kuin miehiäkin taistelemassa. Juvenalis pilkkasi gladiaattoreiksi pyrkiviä ylhäisiä naisia (hän kirjoittaa: "Miten voi nainen olla säädyllinen pistäessään päähänsä kypärän ja kieltäessään sukupuolensa?"). Kannattaa muistaa, että lainsäätäjien kauhistus ja Juvenaliksen pilkka ei kohdistu naisten taisteluun sinänsä, vaan ylhäisten naisten alhaisiin harrastuksiin. Alhaissäätyisiä naisia nähtiin sirkuksissa, ei vain gladiaattoreina vaan myös tanssijoina ja eläintenkesyttäjinä. Otsikkokuvan Amazon ja Achillia olivat ilmeisesti taistelleet Halicarnassoksessa ja saaneet vapautuksen; sen kunniaksi kivi pystytettiin. Tämä todistaisi, että he olivat orjia, mutta niin suosittuja, että heidät vapautettiin palkinnoksi.

Lontoon Guildhallista löydettiin 90-luvulla hauta, jonka epäillään kuuluneen naisgladiaattorille. Jäännökset kuuluvat arviolta 20-vuotiaalle naiselle. Hänelle on pidetty arvokkaat ja kalliit hautajaiset. Hautalahjat liittyvät kaikki tavalla tai toisella gladiaattorielämään. Hautapaikka on ollut virallisen hautausmaan ulkopuolella. Tämä on sanut tutkijat päättelemään, että hän oli "kunnioitettu, mutta ei kunniallinen" - mahdollisesti siis naistaistelija. Silloisessa Britanniassa se ei olisi varsin kummallista. Kelttien naiset liittyivät usein taisteluun, jopa johtivat niitä, kuten kuningattaret Boudicca ja Cartemandua.

Mikä sai vapaat Rooman naiset tarttumaan gladiaattorin miekkaan ja kolmikärkeen? (Orjien kohdalla kysymystä ei kannata esittää; köyhät ja alhaissyntyiset halusivat yksinkertaisesti rahaa; monet esiintyjät todennäköisesti kuuluivat sirkusperheisiin, kuten Bysantin ajalta keisarinna Theodora, joka aloitti sirkustanssijana ja oli karhunkesyttäjän tytär.)

Gladiaattorit yksinkertaisesti kiehtoivat naisia. He olivat aikansa seksisymboleja. Pompejista on löydetty seinäkirjoituksia, joissa sanotaan esimerkiksi: "Celadus Thraakialainen, kolminkertainen voittaja, kolmasti kruunattu, nuorten tyttöjen ihailema." ja "Crescens saa tyttöjä öisin." Tästä ei ole pitkä matka naisten haluta koettaa taistelua itse.

Vaikka tiedossa olevat taistelut olivat naisille helpompia kuin miehille - heidän on kerrottu taistelleen toisia naisia vastaan ja yhdessä kuuluisassa tapauksessa kääpiöiden kanssa, ei miehiä vstaan - gladiaattorivarusteet olivat molemmille sukupuolille samat, joten helppoja harjoitukset eivät ole olleet. Juvenalis pilkkasi erityisesti, miten harjoittelevat naiset puuskuttavat takoessaan raskaalla harjoitusmiekalla paalua ja sitten uupuneina kyykistyvät "kuin potalle".

Keisari Severus kielsi lopulta vuonna 200 jKr naisilta pääsyn areenalle. Tämän jälkeen naisille jäi tanssijan ja eläintenkesyttäjän rooli, mutta miekasta he joutuivat luopumaan (ainakin virallisesti).