tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Paronitar Orczy


Paronitar Emmuska Orczy (23.9.1865 - 12.10.1947) on ollut menestyvä saippuaoopperoiden kirjoittaja kauan ennen kuin saippuaoopperoista tiedettiin. Punainen Neilikka esiintyi viimeksi Tampereella suositussa musikaalissa. Elokuvaversioita on lukuisia. Suomeksi ensimmäinen Punainen Neilikka -kirja käännettiin jo vuonna 1916, kun kirja oli kirjoitettu vuonna 1905. (Luin Punaista Neilikkaa koulun kirjastosta ja olin lumoutunut. Tällä hetkellä lumous on haihtunut, mutta lapsuusrakkaudet kestävät kuolemaan.)

Paronitar Orczyn nimi oli mahtavasti Emma Magdalena Rosalia Maria Josefa Barbara Orczy. Valitettavasti on mainittava, että hän ei koskaan ollut paronitar, vaikka hänen äitinsä oli kreivitär ja perhetuttuja olivat mm. Frans Liszt ja Richard Wagner. Perhe pakeni Unkarista työläiskapinan pelossa ja päätyi Lontooseen vuonna 1880. Siellä Emma (perheen kesken Emmuska) tapasi ja nai Montague Maclean Barstowin vuonna 1894.

Perheellä oli hyvin vähän rahaa. Emmuska alkoi kirjoittaa. Lopulta menestys tuli näytelmän The Scarlet Pimpernel mukana. Ranskan vallankumoukseen sijoittuva juoni oli vetävä, näytelmä oli häpeämätöntä melodraamaa, ja todennäköisesti ensimmäisen kerran tuotiin esiin juoni kaksoisroolista, aatelisesta, joka on näköjään laiska, turhamainen ja tyhmä, mutta naamioituneena tekee uskomattomia urotekoja. Juonihan on sittemmin tullut tutuksi Zorrosta ja El Coyotesta Teräsmieheen tai aikoinaan suosittuun operettiin "Erämaan laulu".

Punainen Neilikka -kirjat tekivät Emmuskasta varakkaan naisen: hän päätyi asumaan Monte Carloon. Hän kirjoitti paljon muutakin, mm. ensimmäiset tarinat naispuolisesta etsivästä, Lady Mollysta.

Paronitar Orczyä löytyy Gaslight-sivuilta.


3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Mielenkiintoista on, että punainen neilikka (siis ihan oikea kukka) oli Ranskassa rojalistin merkki. Tätä ei mainita Orczyn romaaneissa muistaakseni koskaan, mutta kaiketi sen oletettiin kuuluvan lukijan yleissivistykseen. Sarjan kahta ensimmäistä kirjaa löytää vieläkin kirjastoista ja divareista, mutta Punaisen Neilikan urotyö ja sitä seuranneet osat ovatkin sitten jo vaikeammin saatavilla. Hyvin harvat klassikot ovat enää aina lukijoiden saatavilla. Pidän myös hyvin paljon Poika Vesannon maalaamista suomalaispainosten kansista.

7:03 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Pimpernelhän on oikeasti alpi, luultavasti vielä puna-alpi eikä neilikka, joksi se suomeksi on käännetty. Niin että ehkä nimessä on ehkä jonkinlaista ironiaa, kun tämä vaatimattomampi kasvi rinnastuu rojalistien pöyhkeään neilikkaan.

6:18 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Huomasin, että sinulla on linkki minun blogiini Totta ja tarua. Kiitos tuesta! Laitoin heti linkin myös sinulle päin.

Inachis

10:18 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home