Lontoon suuri palo

Syyskuun 2. päivänä 1666, sunnuntaina, Lontoo oli toipumassa ruttovuodesta. Ilma oli kuuma ja kuiva, voimakas tuuli puhalsi idästä. Thomas Farynor, kuninkaan leipuri, oli mennyt nukkumaan liike- ja asuinrakennuksessaan Pudding Lanella ja ilmeisesti sammuttanut huonosti tulen leivinuunissaan. Tuli pääsi irti viereiseen puupinoon. Leipuri ja hänen perheensä olivat nukkuneet kolmisen tuntia, kun he heräsivät kello yksi yöllä siihen, että koko talo oli tulessa. Portaita oli mahdoton päästä pakoon. Leipuri, hänen vaimonsa, tyttärensä ja apulaisensa kiipesivät ikkunasta viereiselle katolle. Palvelustyttö pelkäsi kivietä ikkunasta ja oli tulipalon ensimmäinen uhri.

Lontoo oli vuonna 1666 suuresti samanlainen kaupunki kuin keskiajalla. kadut olivat kapeita, katot olkipeitteisiä. Tuli laajeni nopeasti, vaikka Lontoon pormestari sanoi: "Nainen kusee sen sammuksiin". Pormestari oli väärässä. Tuli saavutti nopeasti Thames Streetin, jossa oli rivi varastorakennuksia täynnä öljyä, talia, hiiliä ja viinoja. Nyt tulta oli jo mahdoton sammuttaa. Nopeasti kerätyt työläisjoukot repivät taloja, mutta palokujat aloitettiin liian lähellä tulta ja yritykset epäonnistuivat. Itätuuli lietsoi tulta lisää.

Paras tulipalon kuvaus saadaan Samuel Pepysin eloisasta päiväkirjasta. Pepysillä oli silmää suurten linjojen ohella pienille yksityiskohdille:

And among other things, the poor pigeons, I perceive, were loth to leave their houses, but hovered about the windows and balconies, till they some of them burned their wings and fell down.

Toinen tulipalon kuvaaja oli Mr. John Evelyn. Tulipalon toisena päivänä hän kertoo:

The conflagration was so universal, and the people so astonish'd, that from the beginning, I know not by what despondency or fate, they hardly stirr'd to quench it, so that there was nothing heard or scene but crying out and lamentation, running about like distracted creatures, without at all attempting to save even their goods, such a strange consternation there was upon them, so as it burned both in breadth and length, the Churches, Public Halls, Exchange, Hospitals, Monuments, and ornaments, leaping after a prodigious manner from house to home and streete to streete, at greate distances one from ye other; for ye heate with a long set of faire and warme weather, had even ignited the air, and prepaid the materials to conceive the fire, which devour'd after an incredible manner, houses, furniture, and every thing.

Kuningas Kaarle II antoi sammutustyön johdon veljelleen Yorkin herttualle, joka komensi miehiä räjäyttämään taloja ruudilla luodakseen palokäytävän. Tulipalo riehui kuitenkin viisi päivää ja tuhosi neljä viidesosaa kaupungista, ja sen sammumista auttoi yhtä paljon tuulen tyyntyminen kuin ihmisten ponnitukset. Tuli tuhosi 13 200 taloa ja 87 kirkkoa. Hyötypuolelle on kaiketi laskettava, että rutto lakkasi lähes kokonaan, kun rotat kuolivat tulipalossa. Arkkitehti Christopher Wren pääsi myös muovaamaan Lontoon kasvot - hän piirsi 49 uutta kirkkoa sekä St. Paulin katedraalin (edellinen paloi tulipalossa ja sen "kivet räjähtelivät kuin kranaatit ja katon lyijy valui sulana pitkin katuja", kuten aikalainen kuvasi).

Palosta on erinomainen interaktiivinen sivusto, jossa voi katsoa, miten tuli levisi.