Mississippi levee

Levee-työläisiä muulivaljakkoineen; etualalla työnjohtajat hevosineen ja aseineen

Mississippi-joen valuma-alue on lähes kolme miljoonaa neliökilometriä ja Missouri-Mississippi on yhteensä 6270 km pitkä. Mississippi on mutkitellut ja vaihtanut reittiään jatkuvasti. Joki tulvii keskimäärin joka kolmas vuosi. Ongelmaa lisää alueen maanjäristysherkkyys. Niinpä 1700-luvulta asti jokea on yritetty kahlita rakentamalla tulvapenkereitä, levees. Sana tulee ranskankielestä, lever, nostaa.

Amerikkalaiset ovat muuten pitkään kummastelleet ns. kummunrakentajaintiaanien korkeita maavalleja, joita käytettiin myös hautausmaina. Minusta niissä ei ole mitään ihmeellistä. Joki tulvi myös intiaanien aikaan. 1800-luvulla, intiaanien kadottua, mustat perheet muuttivat näille kummuille tulvan aikaan asumaan.

Palatakseni leveeiden rakentamiseen niitä teetettiin orja- ja rangaistusvankityövoimalla. Amerikan sisällissota keskeytti työn, mutta sodan jälkeen penkereitä rakennettiin kiihtyvällä vauhdilla. Ensin suosituinta työvoimaa olivat irlantilaiset, jotka muuttivat Ydhysvaltoihin Irlannin nälänhätää pakoon. Kun pengerten korkeus nousi, alettiin tarvita muulivaljakoita (Mississippin leveet ovat paikka paikoin jopa 15 m korkeita). Irlantilaiset eivät tulleet muulien kanssa toimeen, mutta etelän mustat olivat käsitelleet näitä oikukkaita eläimiä lapsesta saakka. Leveen rakentaminen siirtyi mustille.

Työ oli kovaa, armotonta ja lain ulkopuolella. Levee-työmaille tulivat kovimmat miehet. Useimmat kulkivat aseistettuina.
Valkoista johtoa, musta luottomies aseineen

Valkoisen miehen tappamisesta joutui pakkolaitokseen tai tuli tapetuksi siihen paikkaan, hyvän työmiehen tappamisesta tuli ruoskituksi. Huonomman työläisen sai tappaa miten ja milloin vain. Sääntö oli: "Tapa nekru, palkkaa toinen. Tapa muuli, osta toinen." Väki pidettiin aisoissa siirtämällä palkkapäiviä - rahaa annettiin pieninä summina, mutta leirin kaupasta sai ottaa tavaroita tulevaa maksua vastan. Miehiä huiputettiin armottomasti, useimmat olivat luku- ja kirjoitustaidottomia.

Tulva-aikoina väkeä otettiin pakkotyöhön. Leveen murtuminen tiesi tuhoa laajoille alueille. Kansan muistiin jäi vuoden 1927 suuri tulva. Sen jälkeen hallitus otti leveen rakennuksen hallintaansa ja itsenäisten pomojen aika oli ohi. Vähitellen myös muulivaljakoiden ja käsikärrymiesten tilalle tulivat puskutraktorit.

Blues kuului olennaisena osana työmaiden elämään. Miehet lauloivat pitkistä työpäivistään:

Got up in the mornin, so doggone soon,
So doggone soon,
I couldn see nithin, good podner,
But the stars and moon -
Oh-oh-oh-oh-oh, but the stars and moon.

Muulivaljakon ajajia kutsuttiin nimellä "muleskinners", muulinnylkijät, koska raskas työ jätti jälkensä eläimiinkin.

Well, I looked all over the whole corral,
The whole corral,
And I couldn find a mule, good podner,
With his shoulder well -
Oh-oh-oh-oh-oh, with his shoulder well.