Jackie Chan

Jackie Chanin virallinen elämäkerta on tylsä koskeakseen niin hupaisaa miestä. Työtä, työtä, pelkkää työtä. Hän syntyi Hongkongissa 1954 kokin ja siivoojan poikana. Isä opetti hänelle kung fu -taistelua siitä asti, kun poika oppi kävelemään, koska se oli isän mielestä hyväksi luonteelle. Kun Jackie oli seitsemän, vanhemmat muuttiat työn perässä Australiaan. He jättivät Jackien Kiinan ooppera-akatemiaan kymmeneksi vuodeksi.

Koulutus Pekingin Oopperaa varten on mahdollisesti maailman rankinta.

During Jackie's time at the school, he learned martial arts, acrobatics, singing, and acting. The school was meant to prepare boys for a life in the Peking Opera. Chinese opera was very different from any other kind of opera. It included singing, tumbling, and acrobatics as well as martial arts skills and acting. Students at the school were severely disciplined and were beaten if they disobeyed or made mistakes. It was a very harsh and difficult life but Jackie had nowhere else to go, so he stayed. He rarely saw his parents for many years.

Jackie päätyi sijaisnäyttelijäksi ja stunt-mieheksi, kunnes hänelle lopulta tarjottiin filmiosia. Hän oppi ammattinsa, mutta todellinen Jackie Chan syntyi vasta, kun hän kehitti yhdistelmän kung fu -taitoa ja komiikkaa, joista hänet maailmanlaajuisesti tunnetaan.

Hongkongissa filmatut Jackie Chan -filmit ovat yhden miehen töitä; Jackie ohjaa, suunnittelee taistelukohtaukset ja näyttelee itse - hän tekee itse jopa kaikki stuntitkin, mitä usein on vaikea tajuta. Tietty varmistus ovat filmien perään liitetyt pätkät epäonnistumisista. Sanotaan Jackien katkaisseen jokaisen luunsa ainakin kerran, ja filmatessaan elokuvaansa "Jumalan aseet" hän putosi seitsemän metriä kivikkoon, sai kallonmurtuman ja makasi pitkään koomassa. Siitä huolimatta hän on edelleen "herra peloton" ja riippuu yhdellä kädellä helikopterin köydestä pilvenpiirtäjien yllä, jos hänestä tuntuu, että se näyttää hyvältä. Ja putoaa takamuksilleen junanvaunuun piikkisten hedelmien päälle, kuten filmissä "Supercop". Tämä yhdistelmä Bruce Leeta ja Marxin veljeksiä on sitä aitoa Jackie Chania. Taistelukohtaukset otetaan Hongkongissa vakavasti; seitsemän minuutin jaksoa on voitu suunnitella ja harjoitella neljäkin kuukautta.

Jackie lähti valloittamaan Amerikkaa filmillään "Rush Hour". Siinä hänen parinaan on musta Chris Tucker, joka on sanonut, että amerikkalaisia kutkuttaa nähdä kaksi vähemmistöedustajaa yhdessä. Jackien amerikkalaiselokuvat eivät ole niin onnistuneita kuin hongkongilaiset; erilainen elokuvamaailma ja kielivaikeudet jättävät jälkensä. Jackie on sanonut, että koko päivä taistelukohtauksia filmatessa on vähemmän rasittavaa kuin päivän mittainen englannin kielen puhuminen.

Tietty toimiva yhteistyö on kuitenkin saatu aikaan - kuten Jackie myös sanoo: "Käsikirjoituksen kirjoittaja hoitaa puhejaksot ja sen sellaiset. Minua varten hän vain kirjoittaa käsikirjoitukseen 'tappelu', sitten 'seuraava tappelu' ja lopulta 'suuri tappelu'."

Nyt Jackie haluaisi tehdä toisenlaisia elokuvia: "Kramer vastaan Kramer" -filmin tyyppisiä, hän väittää. Ehkä väite kuitenkin kannattaa ottaa suolan kanssa; Jackie on sisäistänyt roolinsa hilpeänä klovnina. Oli hupaisa kokemus nähdä Pierce Brosnan James Bond -flimissä "Huominen ei koskaan kuole" vastanäyttelijänään Michelle Yeh. Tiesipä Brosnan sitä tai ei, filmi on monessa kohtaa yksi yhteen Jackien "Supercop" -filmin kanssa - naisroolissa myös Michelle Yeh, joka varmasti muisti Jackie-filmin - ja Brosnan otti itsensä niin ylhäisen vakavasti Jackieen verrattuna.