Kukkakeijuja Cicely Barkerin tapaan

Cicely Mary Barker (1895-1973) on kuuluisa kukkakeijuistaan, joita julkaistaan jatkuvasti uusina painoksina. Hänen alkuperäiset työnsä eivät kuitenkaan ole pelkkää sentimentaalisuutta. Hän tutki huolella kukkia, joiden keijuja hän maalasi. Keijujen malleina toimivat oikeat lapset, joille Cicely ompeli puvut. Kun työ oli valmis, hän purki puvun ja käytti kankaat uudelleen.

Cicely sairasti lapsena epilepsiaa, jonka vuoksi perhe kohteli häntä vauvana. Samalla he olivat ylpeitä hänen taiteellisesta lahjakkuudestaan. Erityisesti hänen puuseppäisänsä oli ylepeä tyttärestään. Cicelylle hankittiin kotiopettaja, koska häntä pelättiin päästää kouluun. Kun Cicely täytti kolmetoista, hänen isänsä kuitenkin lähetti hänet taidekoulun iltaluokille. Cicely opiskeli siellä, kunnes hänestä vuorostaan tuli saman koulun opettaja.

Kun Cicely - isänsä mukaan 'Ciskin' - täytti seitsemäntoista, isä kuoli. Perheen vanhin tytär Dorothy auttoi perhettä selviytymään opettajan palkallaan. Cicely alkoi myydä kukkakeijupiirroksiaan ensin postikorteiksi ja sitten lastenkirjoiksi. Kannattaa muistaa, että siihen aikaan - ennen ensimmäistä maailmansotaa - keijut olivat muodissa ja niiden uskottiin olevan todellisia. Arthur Conan Doyle julkaisi keijuista valokuvia, jotka todettiin väärennöksiksi vasta kuusikymmentä vuotta myöhemmin.

Cicelyn esikuvia olivat prerafaeliitit ja Kate Greenawayn lastenkirjojen kuvitukset. Vaikka Cicelyn perhe-elämä vaikuttaa Alcottin tyttökirjalta ja hänen kuvituksistaan on tehty sentimentaalisia jäljennöksiä, hän on todellinen taiteilija siinä kuin vaikkapa Beatrix Potter tai Martta Wendelin.