Epävakaat sukkulat

Sukkula lähdössä

Yhdysvaltojen avaruusohjelman helmi ja tukijalka, avaruussukkula, on kokemassa lähtölaskentaa - ei minkään tietyn sukkulan, vaan lopullisesti. Sen mukana sortuu myös kansainvälinen avaruusasema, koska ilman sukkulaa tarvikkeita ei asemalle saada.

Sukkuloiden draama alkoi vuonna 1986, kun Challenger tuhoutui nousussa. Siihen asti sukkulat olivat kuin Titanic - tuhoamattomia. Challengerista tuli myytti - jokainen muistaa, miten se hajosi ja järkytyksen, jonka näky aiheutti. (Hiukan kuin WTC-tornit ovat jääneet ikoneiksi mieleen.)

Seuraava oli Columbia vuonna 2003. Sen eristeestä irtosi lähdössä pala ja vahingoitti siipeä. Kun Columbia palasi ilmakehään, se räjähti.

Nyt meillä on Discovery. Sen lähtö on kohdannut esteitä ja viivytyksiä, jotka toivottavasti eivät ole enteitä. Eriste on taas ongelma - viime vuonna sukkulaan iski lintu, kun sitä valmisteltiin lähtöön, ja eristeestä irtosi pala. Tälläkin kertaa eriste lohkesi. Herkkää pintaa ei yksinkertaisesti saada varmistettua riittävästi.

Sitten sähköiset pilvet aiheuttivat lähtöön lisää viivästyksiä. Nyt Discovery on tutkittu kiertoradalla ja sen vannotaan olevan "hyvin puhdas". Jäljellä on kuitenkin paluu Maahan ja lisäksi epävarmuus joka kerran, kun sukkula tästä lähtien lentää. Siitä piti tulla avaruuden bussi, mutta siitä onkin tullut Yhdysvaltojen haavoittuvuuden näyte. Viime vuonna Pravda ehti jo ilmaista ilonsa USA:n epäonnesta.

There is only one way out of the critical situation to evacuate the American astronauts. It is an open secret that the crew of Discovery could be rescued with the help of the Russian Soyuz spacecraft.

Onko Venäjä lopulta voittanut pitkän kilpailun avaruudesta - ei oman pätevyytensä, vaan USA:n liian mutkikkaan teknologian vuoksi? Aika näyttää.