Terry Andersonin pitkä vankeus
Terry Anderson kotonaan Ohiossa
Nyt, kun Libanon taas on liekeissä, mielessäni on edellisen sodan vastenmielinen piirre; islamilaisen Jihadin tekemät kidnappaukset. Jihad on Libanonissa myöhemmin liittynyt yhteen Hizbollahin kanssa. Tunnetuin ja kauimmin vangittuna ollut länsimaalainen Libanonissa oli Terry Anderson, joka silloin oli Associated Pressin johdossa.
Terry oli Vietnamin sodan veteraani, joka oli useita vuosia vastannut AP:n Lähi-Idän uutisoinnista. Työtoverit pitivät häntä täysin pelottomana ja "selviytyjänä". Selviytyjät olivat tärkeitä sodassa, jossa jokainen käännös tiessä saattoi olla väärä ja hymy oikealla tai väärällä hetkellä saattoi ratkaista hymyilijän kohtalon.
Libanon alkoi vuonna 1985 vaikuttaa hiukan rauhoittuvalta paikalta. Monikansalliset joukot olivat vetäytyneet, ja viimeiset amerikkalaiset olivat myös poistuneet. Maahan jääneet toimittajat uskoviat, että heitä uhannut vaara oli vähentynyt. Amerikkalaisten päämaja Beirutissa oli ollut Cornichella, sen talon edessä, jossa Terry vaimonsa ja tyttärensä kanssa asui, ja perheestä oli rauhoittavaa nähdä hiekkasäkkejä purettavan ja ilmatorjuntatykkien poistuvan heidän katoltaan. Ensimmäisen kerran 70-luvun jälkeen kaupungin keskustaan oli mahdollista ajaa autolla.
Tässä vaiheessa länsimaisia kirjeenvaihtajia huolestutti kidnappauksen mahdollisuus. Pari liikemiestä ja diplomaattia oli kaapattu, mutta vapautettu parin päivän päästä. The Timesin kirjeenvaihtaja Robert Fisk, Andersonien naapuri, muistaa heidän puhuneen kidnappauksen uhasta. Terry kertoi, että hänen autoaan oli seurannut toinen auto, jossa oli neljä miestä, mutta hän onnistui karistamaan heidät kannoiltaan. Hän ei ollut kertonut tapauksesta vaimolleen, jottei tämä suotta pelästyisi. Robert otti asian vakavasti ja varoitti Terryä menemästä kaupungille yksin, mutta Terry kieltäytyi huolestumasta. Hän oli seuraavana aamuna menossa toisen toimittajan kanssa pelaamaan tennistä ja aikoi pitää sopimuksen.
Toinen pelaaja, Mell nimeltään, ryntäsi aamulla AP:n toimistoon ja kertoi, että Terry oli kaapattu. Kaappaajat olivat pysäyttäneet molemmat miehet, kun he olivat lopettaneet tennispelinsä ja menossa autoonsa. Melliä oli pidetty seinää vasten pistoolilla uhaten, kun Terry oli sidottu, työnnetty auton tavaratilaan ja viety. Terry huusi Mellille: "Sano Madeleinelle [vaimolle] ettei huolestu, olen kotona parin päivän kuluttua." Hän oli panttivankina kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta.
Terryn vankeus oli aluksi hirvittävää. Häntä pidettiin kahleissa kellareissa, usein side silmillä, ja siirrettiin jatkuvasti paikasta toiseen. Myöhemmin vangitsijat päästivät useita panttivankejaan yhteen ja kohtelivat heitä muutenkin ystävällisemmin, vaikka toisinaan heitä uhattiin välittömällä kuolemalla. Terryn isä ja veli kuolivat hänen vankeutensa aikana; hän kuuli siitä vasta vapauduttuaan. Madeleine oli raskaana, kun Terry kaapattiin. Terry kertoi myöhemmin, että television uutisissa näkyivät hänen vaimonsa ja tytär edellisestä avioliitosta. Vangitsijat toivat television selliin myöhemmän uutisvälähdyksen ajaksi, jotta Terry saisi nähdä vilahduksen perheestään. Terry polvistui ja itki. Kun hän sai keskustella muiden vankien kanssa, hän ystävystyi roomalaiskatolisen papin kanssa. Terry oli kastettu, mutta ei harrastanut uskoaan ennen kuin vankeudessa. Hän piti yllä ystävyyttään isä Lawrence Jencon kanssa tämän kuolemaan asti.
Kun Terry lopulta vapautui (ja tapasi ensimmäistä kertaa tyttärensä Sulamen), hänelle myönnettiin usean miljoonan dollarin korvaus Iranin valtion jäädytetyistä varoista (islamilainen Jihad oli Iran-johtoinen järjestö). Hän muutti Ohioon ja hankki maatilan, perusti blues-kahvilan nimeltä "Blue Gator" ja lahjoitti suuria summia Vietnamin lapsille ja isä Jencon säätiölle, joka avustaa Appalakkien köyhiä. Hän on esiintynyt julkisuudessa aina, kun panttivankikysymys nousee esiin (kuten Daniel Pearlin kidnappaus 2002 - Daniel löydettiin myöhemmin murhattuna).
Hän pyrki Yhdysvaltain senaattiin vuonna 2004, mutta hävisi Joy Padgettille, joka väitti kampanjassaan, että Terry kannatti homoja ja terroristeja. Todisteena käytettiin kuvaa, jossa Terry - palattuaan Libanoniin CNN-kuvausryhmän mukana - puristi entisen vangitsijansa kättä. Terry ei ole pehmennyt kokemustensa myötä. Hän marssi ulos vaalitilaisuudesta sanottuaan ensin, mitä hän ajatteli vastapuolen menetelmistä.
Terry oli Vietnamin sodan veteraani, joka oli useita vuosia vastannut AP:n Lähi-Idän uutisoinnista. Työtoverit pitivät häntä täysin pelottomana ja "selviytyjänä". Selviytyjät olivat tärkeitä sodassa, jossa jokainen käännös tiessä saattoi olla väärä ja hymy oikealla tai väärällä hetkellä saattoi ratkaista hymyilijän kohtalon.
Libanon alkoi vuonna 1985 vaikuttaa hiukan rauhoittuvalta paikalta. Monikansalliset joukot olivat vetäytyneet, ja viimeiset amerikkalaiset olivat myös poistuneet. Maahan jääneet toimittajat uskoviat, että heitä uhannut vaara oli vähentynyt. Amerikkalaisten päämaja Beirutissa oli ollut Cornichella, sen talon edessä, jossa Terry vaimonsa ja tyttärensä kanssa asui, ja perheestä oli rauhoittavaa nähdä hiekkasäkkejä purettavan ja ilmatorjuntatykkien poistuvan heidän katoltaan. Ensimmäisen kerran 70-luvun jälkeen kaupungin keskustaan oli mahdollista ajaa autolla.
Tässä vaiheessa länsimaisia kirjeenvaihtajia huolestutti kidnappauksen mahdollisuus. Pari liikemiestä ja diplomaattia oli kaapattu, mutta vapautettu parin päivän päästä. The Timesin kirjeenvaihtaja Robert Fisk, Andersonien naapuri, muistaa heidän puhuneen kidnappauksen uhasta. Terry kertoi, että hänen autoaan oli seurannut toinen auto, jossa oli neljä miestä, mutta hän onnistui karistamaan heidät kannoiltaan. Hän ei ollut kertonut tapauksesta vaimolleen, jottei tämä suotta pelästyisi. Robert otti asian vakavasti ja varoitti Terryä menemästä kaupungille yksin, mutta Terry kieltäytyi huolestumasta. Hän oli seuraavana aamuna menossa toisen toimittajan kanssa pelaamaan tennistä ja aikoi pitää sopimuksen.
Toinen pelaaja, Mell nimeltään, ryntäsi aamulla AP:n toimistoon ja kertoi, että Terry oli kaapattu. Kaappaajat olivat pysäyttäneet molemmat miehet, kun he olivat lopettaneet tennispelinsä ja menossa autoonsa. Melliä oli pidetty seinää vasten pistoolilla uhaten, kun Terry oli sidottu, työnnetty auton tavaratilaan ja viety. Terry huusi Mellille: "Sano Madeleinelle [vaimolle] ettei huolestu, olen kotona parin päivän kuluttua." Hän oli panttivankina kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta.
Terryn vankeus oli aluksi hirvittävää. Häntä pidettiin kahleissa kellareissa, usein side silmillä, ja siirrettiin jatkuvasti paikasta toiseen. Myöhemmin vangitsijat päästivät useita panttivankejaan yhteen ja kohtelivat heitä muutenkin ystävällisemmin, vaikka toisinaan heitä uhattiin välittömällä kuolemalla. Terryn isä ja veli kuolivat hänen vankeutensa aikana; hän kuuli siitä vasta vapauduttuaan. Madeleine oli raskaana, kun Terry kaapattiin. Terry kertoi myöhemmin, että television uutisissa näkyivät hänen vaimonsa ja tytär edellisestä avioliitosta. Vangitsijat toivat television selliin myöhemmän uutisvälähdyksen ajaksi, jotta Terry saisi nähdä vilahduksen perheestään. Terry polvistui ja itki. Kun hän sai keskustella muiden vankien kanssa, hän ystävystyi roomalaiskatolisen papin kanssa. Terry oli kastettu, mutta ei harrastanut uskoaan ennen kuin vankeudessa. Hän piti yllä ystävyyttään isä Lawrence Jencon kanssa tämän kuolemaan asti.
Kun Terry lopulta vapautui (ja tapasi ensimmäistä kertaa tyttärensä Sulamen), hänelle myönnettiin usean miljoonan dollarin korvaus Iranin valtion jäädytetyistä varoista (islamilainen Jihad oli Iran-johtoinen järjestö). Hän muutti Ohioon ja hankki maatilan, perusti blues-kahvilan nimeltä "Blue Gator" ja lahjoitti suuria summia Vietnamin lapsille ja isä Jencon säätiölle, joka avustaa Appalakkien köyhiä. Hän on esiintynyt julkisuudessa aina, kun panttivankikysymys nousee esiin (kuten Daniel Pearlin kidnappaus 2002 - Daniel löydettiin myöhemmin murhattuna).
Hän pyrki Yhdysvaltain senaattiin vuonna 2004, mutta hävisi Joy Padgettille, joka väitti kampanjassaan, että Terry kannatti homoja ja terroristeja. Todisteena käytettiin kuvaa, jossa Terry - palattuaan Libanoniin CNN-kuvausryhmän mukana - puristi entisen vangitsijansa kättä. Terry ei ole pehmennyt kokemustensa myötä. Hän marssi ulos vaalitilaisuudesta sanottuaan ensin, mitä hän ajatteli vastapuolen menetelmistä.
"The picture," he continued, referring to the photo of himself shaking hands with the Hezbollah official, "is one of the guys who kidnapped me, who held me for seven years, who chained me and blindfolded me. I went back to Lebanon with a CNN news crew and looked him up and put him on camera and asked him, Why did you do this?
"She now says I am an apologist for terrorists.That's sheer nonsense. It's offensive. I've just about had enough."
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home