torstaina, elokuuta 17, 2006

Kaspar Hauserin arvoitus

Kaspar Hauserin tulo Nürnbergiin - piirros tapahtuma-ajalta

Kaspar Hauser on yksi Euroopan kuuluisista "susilapsista", vaikka häntä ei löydettykään metsästä. Hän ilmestyi Nürnbergin kaupunkiin toukokuussa 1828. Hänet havaitsi ensin suutari, joka kummasteli työläisvaatteisiin pukeutunutta poikaa, joka käveli oudosti. Poika ojensi hänelle kirjeen, joka oli osoitettu Nürnbergin kevyen ratsuväen kapteenille. Poika saatettiin kapteenin taloon ja kirje luettiin. Kirjeessä ilmoitettiin, että pojan äiti oli antanut hänet kirjeen kirjoittajan hoiviin, mutta koska tällä oli jo kymmenen lasta, hän ei voinut huolehtia pojasta. Kirje loppui sanoihin: "Jollette voi pitää häntä, teidän täytyy tappaa hänet tai ripustaa savupiippuun." Pojan mukana oli myös toinen kirje, joka oli päivätty vuonna 1812 ja oli pojan äidin kirjoittama. Siinä äiti ilmoitti olevansa naimaton ja pojan isä oli Nürnbergin kevyestä ratsuväestä. Äiti toivoi, että poika täytettyään seitsemäntoista liittyisi samaan joukko-osastoon, jossa hänen isänsä oli palvellut. Isän nimeä ei mainittu. Poika oli ristitty nimellä Kaspar.

Kaspar Hauser ei tuntunut osaavan kuin muutamia sanoja. Hän hoki lausetta "Minä olen Kaspar Hauser" ja "Haluan olla ratsastaja kuten isä." Hänellä oli vaikeuksia kävellä ja hän kavahti kirkasta valoa. Hän ei syönyt kuin karkeaa leipää ja joi vain vettä. Hän oppi nopeasti puhumaan ja kertoi oudon tarinan. Kaspar sanoi, että häntä oli aina pidetty pimeässä laatikossa, jossa hän ei mahtunut seisomaan eikä makaamaan suorana. Hän ei nähnyt, kuka häntä piti vankina; tämä työnsi hänelle leipää ja vettä, kun hän istui selin. Silloin tällöin hänet huumattiin oudon makuisella vedellä, ja silloin hänen vaatteensa vaihdettiin ja hänet pestiin. Hänen ainoat toverinsa olivat muutamat puiset lelut ja kirkasväriset nauhat, joilla hän leikki.

Kasparin outo tarina teki hänestä kuuluisan. Hänet annettiin yliopiston professori Georg Friedrich Daumerin huostaan.

By August 1828 Kaspar had adjusted somewhat, he could express himself and make himself understood, and he could now tell the difference between living and lifeless, organic and inorganic things. Under Daumer's guidance Kaspar developed into a healthy, intelligent, and in many ways normal young man, who quickly learned the German language, though he always spoke it with a foreign accent. He also developed a sense of humour and wrote letters and essays, and mastered the art of riding a horse within a few days, riding for hours without stopping, to the wonder of the local cavalry.

Sunnuntaina 1829 mustapukuinen muukalainen tuli rakennukseen, jossa Kaspar oli yksin, ja iski häntä puukolla. Poika sai haavan otsaansa. Muukalainen pakeni, mutta hänet nähtiin myöhemmin kaupungin kaivolla pesemässä verisiä käsiään. Salamurhayritys lisäsi kiinnostusta poikaa kohtaan. Alkoi levitä huhu, että hän oli ylhäistä syntyperää ja sen vuoksi vangittu kuin Ranskan "Rautanaamio". Englantilainen lordi Stanhope alkoi vierailla pojan luona. Lordi Stanhope uskoi pojan olevan unkarilainen aatelismies, koska hänen puheessaan kuului outo korostus. Hän hankki itselleen pojan huoltajuuden ja lähetti hänet 1831 Ansbachiin Meyer-nimisen miehen huostaan. Lordi Stanhope lupaili viedä pojan Englantiin.

Meyer oli ilkeä ja pikkumainen mies ja teki Kasparin onnettomaksi. Lordi Stanhope menetti kiinnostuksensa eikä enää ilmestynyt. Joulukuussa 1832 Kaspar oli kovin kiihtynyt. Hän liahti puistoon, missä hänen nähtiin puhelevan oudon, mustapukuisen muukalaisen kanssa. Pian hän syöksyi Meyerin kotiin ja selitti katkonaisesti, että vieras mies oli puukottanut häntä. Meyer ei uskonut poikaa, ja kesti pitkän aikaa, ennen kuin hän antoi hakea lääkärin. Tällöin huomattiin, että pojalla todella oli syvä puukonhaava kyljessään. Tähän vammaan hän kolme päivää myöhemmin kuoli.

Kasparin eristäminen ja elämä pimeässä, ahtaassa sellissä on vaikuttanut moniin ihmisiin. Leena Krohn vertaa häntä taiteilijaan, koska Kasparilla oli vaistomainen kauneuden taju ja "puhdas viaton sielu". Sven Laakso blogissaan Käymälä vertaa runoilijaa Kaspariin. "Susilapset" ovat keihtoneet ihmisiä, koska he ovat inhimillisiä, vaikka ovat kasvaneet erossa ihmisistä.

Kaspar Hauser kiehtoi aikalaisiaan paljon maallisemmasta syystä. Hänen epäiltiin olvan Badenin kruununprinssi, joka ensin vangittiin ja siten murhattiin, jotta Baden siirtyisi Hochbergin herttuattaren pojalle (kuten myös tapahtui). Badenin Stephaniella, Kasparin oletetulla äidillä, ei ollut kuin tyttäriä. Hän synnytti kaksi poikaa, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen kuoli viikon ikäisenä. Epäiltiin, että prinssi olisi vaihdettu kuolleeseen lapseen ja piilotettu, mahdollisesti, jotta häntä voitaisiin myöhemmin käyttää hyväksi vallanperimysjuonitteluissa. Vanginvartija ei kuitenkaan säälistä tai pelosta halunnut jatkaa juonta, vaan toimitti pojan Nürnbergiin, josta murhaaja hänet löysi. Ensimmäinen murhayritys epäonnistui, toinen onnistui.

Vuonna 1996 Kaspar Hauserin vaatteista saatua DNA:ta verrattiin Badenin Stephanien elossa olevien jälkeläisten DNA:han. Tulos oli, että sukulaisuutta ei ollut. Myöhemmin yritettiin uudelleen eri näytteillä, ja vuonna 2002 saatiin positiivinen tulos. Näin ollen Kaspar olisi ollut Badenin kuninkaallista sukua.

Jan Bondeson on esittänyt toisen teorian, joka jokapäiväisyydessään tuntuu todennäköisemmältä. Sen mukaan Kaspar oli juuri sitä, mitä hänen mukanaan oleva kirje sanoi; naimattoman naisen ja ratsuväen sotilaan avioton lapsi. Hänen ulkomainen murteensa, joa lordi Stanhope luuli unkarilaiseksi, oli tirolin murretta. Kasparia oli pidetty piilossa ja mahdollisesti suljettuna pitkiä aikoja johonkin pieneen huoneeseen, mutta hän ei ollut voinut elää koko ikäänsä laatikossa vedellä ja leivällä; hänessä olisi ollut selviä aliravitsemuksen merkkejä.

Bondeson otaksuu, että Kasparin äiti oli lopulta löytänyt miehen, joka teki hänestä kunniallisen naisen. Kasparista tuli lopullinen taakka. Niinpä löydettiin kulkuri, joka otti tehtäväkseen toimittaa pojan isänsä rykmenttiin Nürnbergiin. Koska Kaspar oli todella kasvanut eristyneenä, hän vaikutti tylsämieliseltä. Hänellä oli myös löydettäessä taskuissaan useita esineitä, joita maalaislääkintä käytti kaatumatautiin, joten hän ehkä kärsi jonkinlaisista hermostohäiriöistä. Kulkuri keksi, että poika olisi hyödyllinen kerjäämisessä ja sepitti ja opetti pojalle murheellisen tarinan salaperäisestä vankeudesta. Kaspar oli kuitenkin liian hyväluontoinen huijariksi, joten kulkuri hylkäsi hänet kaupungissa. Kaspar hämmentyi ja kävi epätoivoiseksi. Hän ei keksinyt muuta kuin jatkaa hänelle opetettua roolia. (Hänellä mainittiin olleen löydettäessä väärän kokoiset kengät ja jalat, jotka olivat pehmeät kuin lapsen; ehkä hänen kävelyvaikeutensa johtuivat luonnollisesta syystä.)

Kun hänen kuuluisuutensa levisi, kulkuri palasi ja koetti hyötyä hänestä jotakin - ehkä houkutella hänet varastamaan rahaa. Kun Kaspar vastusti, kulkuri iski häntä puukolla ja pakeni. Toisen yrityksen hän teki Ansbachissa. Hän sai pojan puistoon uhkaamalla paljastaa koko jutun. Kaspar odotti koko ajan, että lordi Stanhope hakisi hänet Englantiin ja vastusteli edelleen. Silloin kulkuri puukotti pojan ja pakeni. Poika ei uskaltanut haavoittuneenakaan kertoa totuutta hyökkääjästä. Kuoleman aiheutti kömpelö lääkäri, joka työnsi likaisen sormensa haavaan kokeillakseen sen syvyyttä ja aiheutti tappavan tulehduksen.

Kasparin isän nimeä ei mainittu missään dokumentissa eikä ratsuväen kapteeni ilmeisesti yrittänyt löytää oletettua ratsusotilasta. Olisiko mahdollista, että molemmat versiot ovat totta sikäli, että joku Badenin suvun jäsen olisi ollut Kasparin tuntematon isä? Badenin suurhettuat olivat sukua puolelle Euroopalle, myös väärän koivun takaa.

2 Comments:

Anonymous Petja Jäppinen said...

Tuo kuva mietityttää minua.

Miehen vihreä takki näyttäisi olevan trench coat tyyppinen, mutta epätyypillisen värinen, mutta malliviittaisi 1910-jälkeen tai aikaisintaan 1860-lukuun, joskin hiahn kiinnistys ei kuvassa näy, se näyttäisi laskeutuvan tapaan joka yleistyi vasta 1800-luvun lopussa.

Lippalakki vaikuttaa olevan myös eriaikakaudelta, 1800-luvun loppupuolelta, tyypillisen brittiläinen malli.

Harmaat housut ovat leveälahkeiset, melko modernit, ja ovat olleet muotia useaan otteeseen historian aikana.

Sotamiehet puolestaan ovat Baijerin joukkoja, vartiokopin seinässä on Wittelsbachin vinoruudut. Heidän pukunsa vaikuttavat olevan todella noin vuodelta 1830.
Tuo takan oleva rakennus saattaisi olla Munchenista, mutta sitä on vaikea sanoa, sillä jos on, niin pyöreä torni takaata on purettu, ja etuoikealle rakennettu uusi talo kertaustyylien aikana.

Jotkut eivät halua katsoa kanssani amerikkalaisia historiallisia elokuvia

12:22 ap.  
Blogger Mette said...

Kiitos, Petja. Lähteeni väitti kuvan olevan "aikakaudelta peräisin", mutta mitään todistettahan tästä ei ole. Kuva on kotoisin tekstissä mainitusta kirjasta, jossa epäillään Kasparin kuninkaallisuutta. Kirjan kustantaja on hyvin voinut koristaa teoksen naivistisilla piirroksilla, koska Kasparista ei taida olla olemassakaan kuvaa (vaikka kaksi muotokuvan näköistä esiintyy - kuka niistäkään tietää).

4:14 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home