Krokotiilinmetsästäjä on kuollut
Steve, Terry, Bindi ja krokotiili
Tänään yritin katsoa jakson "Krokotiilinpyytäjän päiväkirjaa". *Yeah, niin kuin... umm... muistoksi, te tiedätte, jätkät.* Se oli vaihdettu toiseen ohjelmaan "Animal Planetilla". Olisin vielä kerran katsonut sitä innokasta 44-vuotiasta pikkupoikaa tekemässä sitä, mitä hän eniten rakasti - leikkimässä eläinten kanssa.
Steve Irwin on kuollut. Tieto tuli yllätyksenä ja järkytyksenä kaikille australialaisille ja lisäksi 200 miljoonalle televisionkatsojalle ympäri maailmaa. Meidän perheemme katseli "Krokotiilinmetsästäjän päiväkirjaa" "Animal Planet" -kanavalta ja sitten kyllästyi, koska Steve oli yli-innostunut ja aktiivinen pikkupoika, joka hihkui jokaiselle vaaralliselle eläimelle, mitä maapallolta löytyi. Nyt, kun yksi näistä eläimistä otti häneltä hengen, olo tuntuu tyhjältä ja - niin - nololta. Steve oli yli-innostunut pikkupoika, mutta hän tiesi sen itse.
Steve oli viime yönä (Suomen aikaa) tekemässä dokumenttifilmiä Australian Suurella Valliriutalla, kun rausku iski piikkipyrstönsä hänen sydämeensä ja hän menehtyi 44-vuotiaana sydänkohtaukseen. Australialaiset suhtautuivat häneen joskus hiukan kaksiarvoisesti, koska hän oli niin nolottavan australialainen, mutta hänen kuolemansa toi hänen todellisen arvonsa esiin. Kuten hän itse sanoi haastattelussa:
Steven vanhemmat - putkimies ja synnytysosaston hoitaja - innostuivat villieläimistä ja alkoivat pelastaa niitä ja toimittaa suojelualueelle, josta myöhemmin tuli "Australian Zoo".
Eniten hämminkiä Steve aiheutti esittelemällä kahden kuukauden ikäisen poikansa krokotiilille. Steve itse sanoi, että tilanne oli täysin hallinnassa. Filmauksessa Antarktiksella Steven väitettiin menneen liian lähelle suojeltuja lajeja - mm. ratsastaneen valaan selässä. Poliisi kutsuttiin tarkastamaan filmit, ja selvisi, että mitään laitonta ei ollut tapahtunut. Steve itse on lapsesta asti suhtatunut eläimiin täysin pelottomasti,, ja sama ominaisuus on hänen tyttärellään Bindyllä (sai nimesä suosikkikrokotiilin mukaan).
I get called an adrenaline junkie every other minute, and I'm just fine with that. (Steve Irwin)
Steve oli viime yönä (Suomen aikaa) tekemässä dokumenttifilmiä Australian Suurella Valliriutalla, kun rausku iski piikkipyrstönsä hänen sydämeensä ja hän menehtyi 44-vuotiaana sydänkohtaukseen. Australialaiset suhtautuivat häneen joskus hiukan kaksiarvoisesti, koska hän oli niin nolottavan australialainen, mutta hänen kuolemansa toi hänen todellisen arvonsa esiin. Kuten hän itse sanoi haastattelussa:
Absolutely. I'm very embarrassing to look at. You know why? Here's why I'm embarrassing. Because there's a little bit of me in everybody. There really is, you know? I'm like the boy that never grew up. Um, I'm very, very passionate about what I do. I mean, I love what I do. I'm so... I wake up in the morning on fire. And people are like, "God, give this guy a Valium or something," you know? "Can't he have a bad day?" And...and I'm not. And I'm not. And I guess people...especially Australians, you know, they're so "Yeah, yeah, yeah, Stevo. Yeah, yeah, whatever," you know? You know, Australians are like that. They're very "Yeah, take it or leave it, whatever" type thing. "No, he's too hypo. Bloke's on fire," you know? Yeah, so I guess, um, that little bit of me in everybody kind of must be embarrassing, yeah.
Steven vanhemmat - putkimies ja synnytysosaston hoitaja - innostuivat villieläimistä ja alkoivat pelastaa niitä ja toimittaa suojelualueelle, josta myöhemmin tuli "Australian Zoo".
Steve Irwin: (Laughs) Seriously, tourism, was, you know, it was in its infancy back then and it was so tough that Dad had to go fishing on the sideline, he had to grow strawberries and capsicums to actually support, um, his...his passion, which was his wildlife facility.
Andrew Denton: You grew up with the animals. They were your playmates.
Steve Irwin: Absolutely. Absolutely, Andrew. In my house, when I was growing up, Mum would have 12, uh, pouches, you know, make-believe kangaroo pouches set up on the backs of chairs, virtually everywhere. So we'd have 12 little joeys, ranging from little pinkies all the way up to one-year-olds. Um, you know, koalas hanging off the curtains, you know, with gumleaves stuck in there, sugar gliders gliding through. Like, you'd be walking down through the house... (To cameraman) Stay with me, mate. ..the next minute, clack, you know, on your bare back you'd be...a possum - arggh! - ripped into you. And, of course, inside the house was just snakesville.
Andrew Denton: Really?
Steve Irwin: Oh, crikey, mate! Chock-a-block full of snakes. Every wall that was spare had snakes in it. You know, starting a reptile park, which then became a fauna sanctuary, it was like, whatever you could jam in the house, mate, 'cause everything needed to be close to your heart.
Eniten hämminkiä Steve aiheutti esittelemällä kahden kuukauden ikäisen poikansa krokotiilille. Steve itse sanoi, että tilanne oli täysin hallinnassa. Filmauksessa Antarktiksella Steven väitettiin menneen liian lähelle suojeltuja lajeja - mm. ratsastaneen valaan selässä. Poliisi kutsuttiin tarkastamaan filmit, ja selvisi, että mitään laitonta ei ollut tapahtunut. Steve itse on lapsesta asti suhtatunut eläimiin täysin pelottomasti,, ja sama ominaisuus on hänen tyttärellään Bindyllä (sai nimesä suosikkikrokotiilin mukaan).
Andrew Denton: You have animals in the house, don't you?
Steve Irwin: Oh, yeah. My word.
Andrew Denton: She came close to a carpet snake once.
Steve Irwin: Yeah, bit her right on the face. Her first snakebite.
Andrew Denton: Oh, that must have been a proud moment.
Steve Irwin: It was a very proud moment. She's a snake... She's a snake maniac. My kid...my daughter's a snake freak. She loves snakes. Her favourite animal - the snake.
Tänään yritin katsoa jakson "Krokotiilinpyytäjän päiväkirjaa". *Yeah, niin kuin... umm... muistoksi, te tiedätte, jätkät.* Se oli vaihdettu toiseen ohjelmaan "Animal Planetilla". Olisin vielä kerran katsonut sitä innokasta 44-vuotiasta pikkupoikaa tekemässä sitä, mitä hän eniten rakasti - leikkimässä eläinten kanssa.
When I talk to the camera, mate, it's not like I'm talking to the camera, I'm talking to you because I want to whip you around and plunk you right there with me. (Steve Irwin)
1 Comments:
Minä tunsin syvää vastenmielisyyttä tuota miestä kohtaan
Lähetä kommentti
<< Home