Tätienergiaa Madeiralla

Madeiran pääelinkeinot ovat turismi, viinit, korukirjailu, orkideat ja korityöt. Neljä viimeksi mainittua ovat suuresti riippuvaisia ensimmäisestä.

Aikoinaan Madeiran ainoa vientiartikkeli oli viini. Koska englantilaiset pitivät suuresti madeiraviineistä, saarella eli vaikutusvaltaisia englantilaissukuja. Phelpsin suku eli ja vaikutti 1800-luvulla. Heillä oli viktoriaanien tapaan myös huoli alustalaisistaan, Joseph Phelps muun muassa perusti poikakoulun, joka toimii yhä. Hän oli yksi seitsemästä lapsesta, ja hän itse sai neljä poikaa ja seitsemän tytärtä. Vanhin tyttäristä oli Elizabeth Phelps, jota perhe kutsui Bellaksi. Bella eli 1820 - 1893.

Tarmokkaana englantilaisladynä hän harrasti liikuntaa ja kävi tutustumassa isänsä viiniliikkeen työntekijöiden oloihin ja laajemminkin madeiralaisten elämään. Bella kauhistui huomatessaan, missä köyhyydessä väki eli. Madeiralaisten tarinan mukaan häntä kauhistutti vielä enemmän, kun hän silmäili pihassa istuskelevia naisia. Saarella ei voinut juurikaan harrastaa maanviljelystä, ja viinitarhoissa, satamissa ja merellä työskentely oli varattu miehille. Bellan mukaan "piru keksii töitä laiskoille käsille". Estääkseen moisen hän perusti käsityö- ja korukirjailukoulun naisille ja toimitti valmiit tuotteet Englantiin tuttaviensa ja sukulaistensa kautta myytäväksi.

Miss Phelpsin käsityökoulu oli jylisevä menestys. 70 000 naista ja tyttöä ilmoittautui ompeluoppilaiksi muutamassa vuodessa. Bella piirsi itse mallit, joita töissä käytettiin, ja huolehti hyvien lankojen ja kankaiden saannista. Pian Madeiran kirjailu oli maineessa koko Euroopassa. Vasta ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut Lähi-Idän maiden kilpailu sammutti tämän menestyksen. 1950-luvulla turismin mukana käsityöt nousivat uuteen arvoon, ja tänä päivänäkin joka pihassa istuu naisia välkyttämässä neulaansa.

Kiitolliset madeiralaiset ristivät miss Phelpsin mukaan käsityökoulun edessä olevan aukion, ja Bella seisoo edelleenkin tuiman näköisenä silmäilemässä koulussaan kävijöitä - Bella on takorautaa ja koulu nykyään museo, mutta silti molemmat ovat yhä elävä todiste siitä, mitä saavat aikaan tätienergia ja viktoriaaninen moraali.