Neitsyyden arvo

Paul Gauguin: The Loss of Virginity

Neitsyyden arvo on suuri monessa maailman kulttuurissa. Euroopassa neitsyyden merkitys ei ollut kovin suuri keskiajalla; tytöt naitettiin joka tapauksessa niin nuorina, että varsinainen ongelma oli aviollinen uskollisuus. Katolisena aikana korostettiin molemminpuolista sopimusta avioliiton solmimisen perusteena, mistä syntyi monenlaisia, vähemmän hupaisia seurauksia (erään aatelisen kuollessa yli 20-vuotisen avioliiton jälkeen ilmestyi nainen, joka väitti oleansa se oikea vaimo, koska mies ja hän olivat tehneet keskinäisen aviolupauksen 14-vuotiaina. Seurasi melkoinen lakisotku).

Protestanttiset kirkot alkoivat taas korostaa neitsyyttä eritysiesti tyttöjen ominaisuutena. Martti Luther kirjoitti:

"Neitsyen paras ja rakastettavin koristus on hänen kurinalainen, ujo ja hiljainen käytöksensä. Neitsyen ei sovi juoksennella sinne tänne; kyvyttömyys pysytellä säädyllisesti kotosalla ei merkitse hyvää. Nuorten tyttöjen on painettava mieleensä ja heille on uutterasti muistutettava, että heidän on oltava sävyisiä ja hiljaisia eikä kulutettava aikaansa leluilla leikkimiseen eikä seisoskeluun ovilla tai ikkunan ääressä, vaan heidän on pysyteltävä vaatimattomasti kotosalla menemättä minnekään ilman vanhempiensa suostumusta ja ilman seuralaista. Vaaniihan paholainen joka hetki naissukupuolen siveyttä, sukupuolen, joka on luonnostaan heikko, kevytmielinen ja helposti petettävissä ja sen takia vieläkin alttiimpi joutumaan paholaisen oveliin ansoihin."

Sinänsä kiinnostavaa, että samaan aikaan toisella puolen Atlanttia, atsteekkivaltiossa, tytön syntyessä kätilö sanoi:

"Sinun pitää olla aina kotona... sinun on oltava kuin tulisijan tuhka."

"Tuulen viemän" Scarlett O'Hara olisi tunnistanut naiselta odotetun käytöksen 1600-luvun naisen kuollessaan tyttärilleen jättämässä testamentissa:

"Älkää syökö älkääkä juoko liian paljon ihmisten seurassa. Syökää ja juokaa etukäteen ja ottakaa vastaan juomatarjouksia vain toisilta tytöiltä. Jos poika kuorii teitä varten hedelmän, älkää ottako sitä vastaan. Jos pojat istuvat viereenne ja esittävät teille kysymyksiä, älkää antautuko keskusteluun; sanokaa vain "kyllä", "ei", "en tiedä". Älkääkä hymyilkö heille. Jos poikia eksyy makuuhuoneeseenne, suojautukaa sängyn taa ja uhatkaa, että lyötte heitä korville."

No, Scarlettin äiti tuskin olisi kehottanut tyttäriään läimäyttämään ketään korville.

Paul Gauguinin maalaus on peräisin hänen Bretagnen-kaudeltaan ja esittää hänen rakastajatartaan Juliette Huetia, pariisilaista ompelijatarta, jonka Gauguin jätti odottamaan lastaan lähtiessään Tahitille. Kuvan viettelijäkettu on ilmeisesti Gauguin itse, mutta nainen, joka pitää kädessään kuihtunutta kukkaa ja jonka jalat on aseteltu kuin ristiinnaulitun Kristuksen, kuten taulua tulkinnut asiantuntija kuvaa, on kaunis esimerkki neitsyytensä menettäneestä naisesta, joka on jätetty kärsimään syntinsä seuraukset.

Lieneekö koko juttu ominaista niille kulttuureille, joissa miehet ovat paljon vanhempia kuin naiset avioon mennessään? Vai onko ongelma peräisin porvariskulttuurista, jossa nainen on osa arvostettua omaisuutta? Vai onko kysymys vain seksuaalisesta epävarmuudesta? Herra tietää.