Saddamin uskottu

Uhri - Ala Bashirin savityö
1991 tapahtuneen Al-Amarijjan väestönsuojan pommituksen muistoksi

Ala Bashirin muistelmateos "Saddamin uskottu" on kiinnostava kuvaus Saddamista ja hänen hovistaan lähipiiristä katsottuna. Ala Bashir on epätavallinen henkilö epätavallisessa asemassa. Hän on kauneuskirurgi ja taiteilija. Saddam mieltyi häneen jälkimmäisessä roolissa. Ala Bashir taiteili Saddamin kauden loppuun asti sairaalan ylilääkärinä ommellen kiinni irronneita käsiä, siirtäen ihoa palaneisiin kasvoihin ja samanaikaisesti leikaten Saddamin liikavarpaita ja korjaillen lähipiirin nuorten neitokaisten nenien muotoa. Kun amerikkalaiset olivat saapumassa Bagdadiin, kolme nuorta naista päätti käydä tyytymättömiksi neniinsä, ja pommitusten keskellä Ala Bashir paranteli piirteitä. Epätodellisuuden tuntu on sama kuin kertomukset Hitlerin hovin viimeisistä hetkistä bunkkerissaan.

Ala Bashirin roolien ristiriita tuntuu kuvastavan hänen ristiriitaista luonnettaan. Kirja on jotenkin oudon kylmä ja tunteeton kuvaus repivistä tilanteista. Ala Bashirin taide on lähinnä surrealistista, ja surrealistisena hän Irakin elämänkin kokee. Kuvaava on kohta, jossa Saddam kertoo Ala Bashirille aikeistaan joukkomurhata shiiat kostoksi kapinasta Persianlahden sodan jälkeen, mutta Ala Bashir ei pysty kunnolla keskittymään Saddamin puheisiin; hänet lumoaa diktaattorin korva, johon paistava aurinko saa sen näyttämään läpinäkyvältä vahalta. (Tällä kohtaa tulee mieleen, että Ala Bashir kävi varta vasten tutustumassa Leninin muumioon ja luki kaiken, mitä sai aiheesta käsiinsä.)

Irakin sodan kaikkinainen tarpeettomuus tulee kirjasta selvästi esiin. Saddamin suku oli susilauma, ja diktaattori itse harmaantuva lauman johtaja, jonka nuoremmat olisivat kohta haastaneet. Saddam itse vertasi sukulaisiaan koiriin, joita nuorina ja heikkoina voi lyödä ja potkia, mutta kun ne kasvavat, harkitsee kahdesti, ennen kuin kurittaa; ne voivat purra. Vanhin poika Udai ei ollut ainoastaan julmuri ja psykopaatti, tohtorin mukaan hänellä oli jotakin vikaa päässään ja salamurhayrityksen jälkeen hänen aivonsa vaurioituivat lopullisesti. Nuoremmasta pojasta Qusaista Alalla ei ole paljoa sanottavaa, mutta tokkopa hänestäkään olisi mestarimieleksi ollut Saddamin kuoltua.

Kiintoisa piirre Saddamin sisäpiirissä ja Ala Bashirissa on, että hän ei mainitse sanallakaan Saddamin poikaa toisen vaimon kanssa, Alia. Toiset lähteet kiistävät koko pojan olemassa olon. Ala Bashir ei mainitse häntä kertaakaan, ei myöskään Saddamin kolmatta vaimoa Nidal Al-Hamdania. Vaikka kirja kertoo käsittämättömistä julmuuksista, kertoja pysyy korrektina entistä isäntäänsä kohtaan.

Ala Bashirista amerikkalaisten valloitettua Bagdadin kertoo toimittaja John Lee Anderson. Ala Bashir ei mainitse Andersonia nimeltä, mutta kuvaa kirjassaan, miten The New Yorkerin toimittaja pelasti sairaalan ryöstöltä tuomalla merijalkaväen miehiä sitä suojelemaan. Kuvauksesta ei paljastu, että Anderson oli läheinen vieras Ala Bashirin kodissa. Tämäkin kuvaa Alan outoa luonnetta. Ehkä vain tällainen luonne pystyi taiteilemaan niin kauan Alan roolissa. Taas tulee mieleen Hitler ja Albert Speer.

Viimeisimpien tietojen mukaan Ala Bashir asunee Nottinghamissa, Englannissa harrastamassa taiteilijan kutsumustaan (mistä päätellen Englannin sairaalat eivät ole ihan innokkaita käyttämään hänen lääkärintaitojaan hyväkseen).