Kiovalainen romanssi
Katja ja prinssi
Kirjailija Konstantin Paustovski kertoo elämäkertaromaaniensa sarjassa "Kertomus elämästä" parilla sivulla tarinan kiovalaisesta koulutytöstä, Katja Vesnitskajasta.
Vesnitskajan pitkät palmikot leijailivat valssin tahdissa. Ne häirisivät häntä, ja lakkaamatta hän sipaisi ne kädellään povelleen. Puoliummistuneiden silmäluomiensa välistä hän katseli kopeasti ihastelevia katsojia.
Siamin prinssi Chakrabongse päätyi Kiovaan, koska hänen isänsä kuningas Chulalongkorn (tunnettu kirjasta, operetista ja elokuvasta "Kuningas ja minä") lähetti hänet koulutettavaksi Venäjälle. Prinssistä tuli husaarieversti Pietarissa. Kiertomatkalla Venäjällä hän tuli Kiovaan, näki Vesnitskajan tanssiaisissa ja rakastui. Prinssi kosi ja Katja vastasi myöntävästi. Kuningas Chulalongkorn kuoli ja samoin hänen kaksi vanhempaa poikaansa. Prinssi Chakrabongsesta tuli kuningas.
Hoviväki vihasi ulkomaista kuningatarta. Hän ei sopinut Siamin hovin perinteisiin.
Katjan vaatimuksesta Bangkokiin vedettiin sähkö. Se täytti hoviväen vihan maljan. He päättivät myrkyttää kuningattaren, joka polki kansan muinaisia tapoja. Kuningattaren ruokaan alettiin sotkea pieninä erinä rikottujen sähkölamppujen hienoksi jauhettua lasia. Puolen vuoden kuluttua kuningatar kuoli suoliston verenvuotoon.
Kuningas pystytti hänen haudalleen muistopatsaan. Mustasta marmorista veistetty iso norsu, jolla oli kultakruunu päässään, seisoi surullisena kärsä upotettuna tuuheaan ruohikkoon, joka ulottui sen polviin asti. Siellä ruohikon alla lepäsi Katja Vesnitskaja, Siamin nuori kuningatar.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home