Viruksen ylösnousemus

Espanjantauti iski 1918

Lintuinfluenssa huolestuttaa maailman laboratorioita. Pandemioita tutkitaan monelta kulmalta, ja yksi niistä on yritys luoda uudelleen espanjantauti, virus, joka surmasi ainakin 20 miljoonaa, ehkä jopa 50 miljoonaa ihmistä vuonna 1918.

Virus ei ole edes siinä määrin yksittäinen olio kuin bakteeri, vaan geeniketju, joka solussa alkaa loputtomasti toistaa itseään. Kun tämä geeniketju onnistutaan lukemaan ja luomaan uudelleen, virus on syntynyt. Viruksen osia kutsutaan plasmideiksi. Influenssaviruksessa on kahdeksan plasmidia. Kun ne kaikki saadaan samaan soluun, virus kokoaa itsensä ja alkaa monistua. Espanjantaudin plasmideista on aikaisemmin selvitetty viisi. Nyt on saatu kokoon loput kolme.

Espanjantautia alettiin koota näytteistä, jotka oli otettu 1918 influenssaan kuolleesta eskimonaisesta. Hänet oli haudattu ikiroutaan Alaskassa, ja osia keuhkoista ja myös viruksista oli säilynyt. Selvitettyjä viittä plasmidia jaettiin eri laboratorioihin, ja yhteistyöllä on kehitetty virus, joka - jos se todella on uudesti syntynyt espanjantauti - osoittaa vuoden 1918 influenssan olleen lintuinfluenssa. Uudistettua virusta on kokeiltu hiiriin, jotka sairastuvat, ja hedelmöitettyihin linnunmuniin, jotka kuolevat. Ihmisperäinen influenssavirus ei surmaa sen paremmin hiiriä kuin lintujakaan.

Espanjantauti oli erityisen tappava, koska se pääsi syvemmälle keuhkoihin kuin tämän hetken virukset, ja kirjaimellisesti hukutti uhrin keuhkot nesteisiin. Tätä ominaisuutta pyritään nyt tutkimaan.

Influenssaviruksen vaarallisimmat osat ovat kaksi pintaproteiinia, haemagglutinin (H) ja neuraminidase (N). Näiden mutaatiot muuttavat virusta ja estävät aiemmin saadun immuniteetin vaikutuksen. Esimerkiksi espanjantauti jätti henkiin jääneet uhrinsa voimakkaan immuuneiksi, mutta sen H-proteiini muuntui pian vuoden 1918 jälkeen, joten sen jälkeen syntyneillä ei ole minkäänlaista immunitettia tätä versiota vastaan. Vuoden 1918 viruksen H-versio voi silti kiertää villeissä linnuissa ja muodostaa potentiaalisen uhan.

Tutkimus on hyvä asia, mutta laboratorioiden uteliaisuus voi luoda uuden uhan. Esimerkiksi Meridian Bioscience -niminen laboratorio lähetti viime talvena influenssarokotteen testaukseen tarkoitetun viruksen koe-erän useisiin laboratorioihin. Sitten paljastui, että erä olikin peräisin vuoden 1957 influenssasta nimeltään H2N2 Japan. Tämä virusmuoto on sen jälkeen hävinnyt, eikä väestössä ole immuniteettia. Jos influenssa olisi päässyt karkuun, se olisi voinut aiheuttaa uuden pandemian. Chiron-yhtiö valmistaa suurimman osan Yhdysvaltojen ja Englannin rokotteista. Vuosien 2003-2004 aikana huomattiin, että yli puolet Chironin rokotteista oli saastunutta huolimattoman käsittelyn vuoksi, ja yksi tehtaista täytyi sulkea. Rokotteesta tuli vakava pula. Varoittavia ääniä on kuulunut, että kun espanjantaudin geneettinen koodi julkistetaan, sitä voidaan valmistaa ja levittää huolimattomuudesta tai pahantahtoisesti.

Silti nämä kokeet ainakin osoittavat, että lintuinfluenssa voi muuntua ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi ja aloittaa pendemian. Ne myös näyttävät, mistä suunnasta rokotteen vaikuttavia osia kannattaa etsiä. Tulevan pandemian pahin piirrehän on se, ettei sitä vielä ole olemasssa - pitäisi varautua tappavaan uhkaan, jota ei ole, mutta jonka tulo on varma.