Bollywood

Taj Mahal -filmin juliste

Intian kuulu hindiläinen filmiteollisuus, Bollywood, on edelleenkin vieras tässä osassa maailmaa. Elokuvayleisö Intiassa haluaa kaiken samassa filmissä.

Bollywood films are usually musicals. Few movies are made without at least one song-and-dance number. Indian audiences expect full value for their money; they want songs and dances, love interest, comedy and dare-devil thrills, all mixed up in a three hour long extravaganza with intermission. Such movies are called masala movies, after the spice mixture masala. Like masala, these movies have everything.

Vahinko, että Suomessa ei näe masala-filmejä. Juonesta pääsee helposti selville filmiarvosteluja lukemalla. Intialaisia ei häiritse, että yleisö tietää etukäteen, mitä filmissä tapahtuu. Intialaisessa veijariromaanissa "Täydellinen vastaus" kuvaillaan Bollywood-filmi, jossa sankari on hyväntahtoinen gangsteri, rakastaa uhkeaa sankaritarta, jonka konnat surmaavat, vie välillä vanhan äitinsä pyhättöön rukoilemaan ja ryhtyy sitten kostontekoihin, joiden lopputuloksena satoja konnia kuolee ja sankari vuodattaa sydänverensä vanhan äitinsä kyynelten tippuessa kasvoilleen. Tämä se on täysveristä filmitarinaa.

Esimerkkinä intialaisista elokuva-arvosteluista valitsin filmin "Taj Mahal". Filmi ei saa kuin kolme tähteä, koska musiikki ei ole hyvää, ja nuori polvi ei pidä historiallisista elokuvista. Yksittäiset näyttelijät saavat arvostavan kohtelun.

Miesnäyttelijät ovat suositumpia ja arvostetumpia Intiassa kuin naiset. Nuoria naisia ajetaan filmiteollisuuden läpi liukuhihnalla. Esimerkkinä olkoon Ayesha Takia, jonka näyttelijätaitoja kehutaan artikkelissa tiedolla, että hän itki kohtauksessa oikeita kyyneliä, ei glyseriiniä. Debyyttifilmiään koskevassa haastattelussa Ayesha tunnustaa saaneensa esittää yhden tanssikohtauksen harjanteella ja pelänneensä korkeuksia - filmissä hän ilmeisesti hävisi mielenkiinnossa autolle. Ystävällinen haastattelija toteaa, että Ayesha sentään ilmaantuu filmiin ennen autoa.

Ayeshan filmit kertovat, mitä nuori polvi tällä hetkellä Intiassa katsoo - jos kerran ei historiallisia filmejä - urheiluautoista ja WTC-tornien sortumisesta koskevia elokuvia. Pitkälle on Bollywood edennyt Salman Rushdien "Keskiyön lapsissa" kuvaamista epäsuorista suudelmista ja amerikkalaisen Elisabeth Bumillerin 70-luvulla tekemistä elokuvatähtien haastatteluista; siihen aikaan sankarittarien oli oltava pyyleviä ja lehmänsilmäisiä.