sunnuntaina, marraskuuta 27, 2005

Pienet suklaapuodit



Kahvi kehittyi muutamia vuosia sitten juomasta ylellisyystarvikkeeksi. Kahviloista tuli tieteen temppeleitä, joissa baristat suosittelevat juomia asiakkaille.

Muutamalla kysymyksellä ja tarkalla psykologisella silmällä ammattitaitoinen barista loihtii juuri sinulle sopivan elämyksen.


Nyt ollaan Amerikassa suklaalle tekemässä samaa. Monenlaiset "Ethel's Chocolate Lounges" (sisustus pelkkää vaalenapunaista ja suklaanruskeaa) ja muut vastaavat paikat tarjoavat maistiaisia, levollisen miljöön ja myyjien sijasta suklaakonsultantteja. Konsultointia tarvitaankin. Kysymys ei ole vain siitä, että suklaa maistuu hyvältä. Siihen on suhtauduttava samalla vakavuudella kuin viininmaistaja kalleimpaan ranskalaisviiniin.

Note the glossy shine that indicates the strong bond between the cocoa butter and the cocoa mass, instruct the makers of Vosges Haut Chocolat on the packaging of their Barcelona Bars. Release its complex aromas by rubbing your thumb across the top, and savor the smell. Only then should you finally taste it, feeling the chocolate melt around your tongue.


Jotkut tarjoavat suklaansa taiteilijan luomilla kuvioilla. Toiset vetoavat aitouteen; kaakao hankitaan "vain yhdeltä plantaasilta Madagaskarilla", kuten kallis viini kasvatetaan vain yhdellä viinitilalla. Suklaa voidaan maustaa merisuolalla ja paahdetuilla manteleilla. Lisänä yhdistelmään on tuotu terveysvaikutus; erityisesti tumma suklaa on muodissa.

Koska meilläkin katukuvaan ilmestyy suklaapuoteja, joihin voi lysähtää ostosturneella nauttimaan valikoituja suklaakonvehteja hilityn musiikin säestyksellä, suklaakonsultti tuolin vieressä neuvomassa asiakkaansa psykologisen profiilin mukaista suklaayhdiselmää kotiin vietäväksi - säädyttömään hintaan tietenkin?

2 Comments:

Blogger Kati Parppei said...

Hmm. Kansanterveyden kannalta hienostunut, laatuun määrän sijaan keskittyvä suklaakulttuuri voisi suhteutua kolmensadan gramman levyn kerralla mussuttamiseen samalla tavoin kuin viininmaistelu kossukänniin. Mutta johtaisiko tämä taas kansan kahtiajakautumiseen? Köyhät puputtaisivat tarjousmarabouta ja varakkaat nautiskelisivat tummasta laatusuklaasta käsinmuotoiltuja ruusuja...

Joskus olen ostanut pari konvehtia tamperelaisesta suklaapuodista ja totta vieköön, hinta sai kyllä pitkittämään nautintoa viimeiseen asti.

7:06 ip.  
Blogger Svanhild said...

Suklaa on jumalaista. En vain voi olla tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että meillä on varaa ostaa jotain designsuklaata, kun kaikilla ei ole edes puhdasta juomavettä.

8:44 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home