Walesin pikku pyhimys

St. Winifred

Edith Pargeter, tunnettu kirjailijana myös nimellä Ellis Peters, sai aikoinaan idean kirjoittaa eräästä Walesin pyhimyksestä, pyhästä Winifredistä. Winifred on viehättävä pyhimys, joka Walesissa tunnetaan nimellä Gwenfrewy, Englannissa Winifred. Hänen muistopäivänsä on 3. marraskuuta.

Ellis Petersille kirja "A Morbid Taste of Bones", suomeksi "Vaarallinen pyhimys", muodostui menestykseksi ja pitkän kirjasarjan ensimmäiseksi teokseksi. Veli Cadfaelin maine tuo myös jatkuvasti vierailijoita Shrewsburyyn. Pikku pyhimys itse, joka kuoli kahdesti, on myös haudattu kahdesti, jos uskomme Ellis Petersiä. Kaiken lisäksi hänen ihmeensä, lähde, joka pulppusi kohdasta, jossa hän kuoli ensimmäisen kerran, on myös löytänyt kaksi synnyinsijaa, mutta tekee silti ihmeitä.

Her original tomb was retained at Gwytherin and St. Winifred's Well, still to be seen in the old town of Holywell in Flintshire, became - and remains - one of the most visited shrines in the whole of Wales. It is fed by a stream of singular brightness, unfortunately not the original, but from the same source. The temperature of the water never changes, summer or winter. It is so clear that the pebbles at the bottom are distinctly seen to be stained as though with blood. The copious supply is never affected by the longest drought or the heaviest rains and miraculous cures, apparently, continue to occur there. It is lined with fragrant moss, the Jungermannia oplevoides. The beautiful chapel which stands over it was built by the Countess of Richmond, mother of King Henry VII, but is earlier in origin.

Winifred, kuten kirjansa lukeneet tietävät, oli kaunis ja uskonnollinen. Paikallinen prinssi himoitsi häntä ja kun Winifred kieltäytyi hänen suosionosoituksistaan, veti miekkansa ja katkaisi Winifredin kaulan. Winifredin eno, Pyhä Beuno, tuli paikalle, kirosi prinssin, jonka paholaiset veivät helvettiin, ja liitti Winifredin pään takaisin vartaloon. Tapahtumapaikalle syntyi kuuluisa lähde.

Tapauksen jälkeen Winifred eli pitkän elämän luostarin abbedissana ja kuoli luonnollisen kuoleman vanhalla iällä. Hänen luunsa siirrettiin Shrewsburyn luostariin, jossa niitä käytiin palvomassa. (Ellis Petersin mukaan juttu oli hiukan mutkikkaampi...) Antelias pyhimys on ilmeisesti toteuttanut ihmeparannuksia niin ensimmäisellä haudallaan kuin Shrewsburyssäkin, niin alkuperäisellä lähteellään kuin nykyiselläkin. Ystävällinen nainen.