Betty Friedan

Betty Friedan on kuollut 85-vuotispäivänään. Hänen kirjansa "The Feminine Mystique", "Naisellisuuden harhat", oli minullekin melkoinen kokemus 60-luvulla. Kirjan kuvaama kotirouvakulttuuri ei ole koskaan ollut suomalaista elämää, mutta filmit ja televisio tietysti toivat tajuntaan nämä Stepfordin kotirouvat.

Arvostelijat huomauttavat, että Betty Friedan kuvasi pelkkästään valkoisten, keskiluokkaisten kotirouvien elämää. Kuvan ulkopuolelle jäävät tämän maailman Rosa Parksit ja muut köyhät, mustat yksinhuoltajat. Huomautan, että juuri Friedanin "nimetön ongelma" oli uusi löytö. On helppoa sääliä köyhiä ja mustia, mutta todellinen paljastus oli keksiä, että kotona elelevät naiset, joilla on hyväpalkkainen mies eikä huolen häivää maailmassa, kärsivät jostakin.

Betty Friedan joutui itsekin törmäämään amerikkalaiseen elämänmuotoon, kun hänet sanottiin irti työstään raskauden aikana. Radikaalin taustansa hän onnistui kätkemään vuosikaudet; se olisi jossakin määrin sumentanut kuvaa viattomasta naisesta, joka alkaa epäillä elämänsä peruspilareita. Muistan, että minuun teki suurimman vaikutuksen se kyyti, jota Freud "Naisellisuuden harhoissa" sai. Mieleenpainuvia kohtia olivat myös ne, joissa kotityö sai kenkää; aikoinaan vajaamieliset naiset olivat haluttua kotityövoimaa ja tämä tapahtui aikana, jolloin kotona tehtiin paljon enemmän ja monimutkaisempaa työtä kuin Friedanin kuvaamana pesukoneiden ja pölynimureiden aikakautena.

Betty Friedan sanoutui myöhemmin irti osasta johtopäätöksiään kirjassaan "Naisliikkeen uusi suunta", mikä oli pettymys. Hänen avioeronsa on myös kiistan aihe. Betty väitti miehen hakkaavan häntä, mies on kiistänyt. Siitä huolimatta "nimetön ongelma" on edelleen mullistava keksintö ja "Naisellisuuden harhat" yksi 1900-luvun tärkeimpiä kirjoja.