torstaina, helmikuuta 09, 2006

Dodo

Jokainen on voittanut, kaikki saavat palkinnon - dodo ja Alice Tennielin piirtäminä

"Kuollut kuin dodo." "Typerä kuin dodo." Esimerkkinä luonnonvalinnasta, dodo oli kömpelö, typerä ja ansaitsi kuolla. Kysyä sopii, miksi dodo alkuaankaan kehittyi, jos se oli niin kelvoton näyte. Ihminen näki ensimmäisen dodon Mauritiuksen saarella vuonna 1598, ja vuonna 1681 viimeisen. Vihoviimeinen täytetty dodo heitettiin roskiin Lontoossa 1755. Koko lintua pidettiin jonkin aikaa myyttinä, kehnona keksintönä, kunnes Mauritiuksen asukas etsi saaren läpikotaisin ja löysi runsaasti dodon luita.

A group of zoologists searched in 1850 for evidence, to the extent of traveling to Mauritius looking for bones—and found none. Soon the dodo was denounced as a scientific fraud.20 Evidence did not surface until a resident of Mauritius, George Clark, searched the island and in time discovered numerous scattered bones. His specimens were soon shipped to major museums, and after study were pronounced authentic.

Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että dodoa ei voi syyttää muusta kuin tottumattomuudesta huonoon seuraan, kuten ihmisiin, rottiin, kissoihin ja apinoihin. Se on ollut hoikempi kuin useimmissa kuvissa, itse asiassa hyvä ja nopea juoksija, ja nokka on ollut mainio ase. DNA-tutkimusten mukaan se on ollut sukua kyyhkyille. Dodo oli lentokyvytön ja muni vain yhden munan kerrallaan. Niinpä se hävisi saalistajilleen. Niin voat tehneet monet muutkin valtamerien saarilla eläneet linnut.

Valokuvaaja Harri Kallio on saanut Fotofinlandia-palkinnon kuvasarjastaan "Dodo ja Mauritiussaari, kuvitteellisia kohtaamisia". Kuvasarjassa dodot on kuvattu ikään kuin viimeisellä rannalla, kuten tuomaristo YLE-uutisten mukaan ilmaisee.
Linnut ovat kuvissa ikään kuin viimeisellä rannalla. Neuvottomina ne kerääntyvät yhteen, kuin lopullisen tuhonsa aavistaen, perustelut jatkuvat.

Näin kuvasarja on paitsi taiteellisesti puhutteleva kokonaisuus, myös vahva kannanotto luonnon monimuotoisuuden puolesta.

Sanapari "viimeisellä rannalla" laajentaa dodon tragedian yleisinhimilliseksi. Löydämmekö itsemmekin viimeiseltä rannalta?

Sivusto dodoista ei suotta kanna nimeä "Dodon tragedia".

1 Comments:

Anonymous Mikko said...

Saman kohtalon kokivat monet muutkin elukat, jotka eivät olleet tottuneet ihmiseen. Pohjois-Amerikan suuret eläimet metsästettiin sukupuuttoon varsin nopeasti sen jälkeen, kun ihmiset valuivat pohjoisesta etelään. Ihminen on erikoinen elikko, eikä kokemus muista pedoista riitä ihmistä vastaan...

Tästä löytyy lisää Jared Diamondilta.

8:22 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home