keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Liger ja tigon

Liger

Leijonat ja tiikerit pystyvät lisääntymään keskenään ja tuottamaan jälkeläisiä. Liger on urosleijonan ja naarastiikerin jälkeläinen, tigon urostiikerin ja naarasleijonan. Mitä ne sitten olisivat suomenkielellä - tiijona ja leikeri? Kumpiakin on jo kauan kasvatettu vankeudessa, erityisesti Intiassa. Molempien risteytysten uros on steriili, mutta naaras pystyy tuottamaan jälkeläisiä. Tämä todettiin Shambalan reservaatissa vuonna 1983. Shambala on Tippi Hedrenin ikioma eläinreservaatti lähellä Los Angelesia. Siellä syntyi 1978 naarastigon Noelle. Noellen uskottiin olevan steriili, joten se sijoitettiin samaan tarhaan Siperian tiikerin kanssa. Tuloksena syntyi ti-tigon Nathaniel (Tippi Hedrenin todellisen etunimen Nathalie mukaan).

Nathaniel ja Noelle

Luonnossa tigoneita syntyy joskus, vaikkakin harvoin, Girin metsässä Intiassa; ainoassa paikassa, missä nykyään tiikeri voi kohdata leijonia luonnossa. Ongelmana ovat leijonien ja tiikereiden erilaiset sosiaaliset viestit, joiden vuoksi niiden on vaikea ymmärtää toisiaan. Tigonit ja ligerit ovat onnettomia eläimiä. Tiikerit ovat yksineläjiä, leijonat laumaeläimiä. Ristisiitoksen jälkeläiset eivät oikein osaa käyttäytyä mitenkään. Ne haluavat laumaan, mutta käyttäytyvät siellä ärtyisästi. Edes kieli ei ole samaa; leijonat karjuvat, tiikerit eivät.

Syistä, joita ei täysin ymmärretä, tigonit ovat melko pieniä, mutta ligerit molempia vanhempiaan isompia; jotkut urosligerit ovat kaksi kertaa urosleijonan kokoisia.

Ensimmäisen länsimaissa tunnetun tigonin lahjoitti Jamnagarin prinsessa kuningatar Viktorialle vuonna 1837. Sen jälkeen Intiasta tuotettiin useita tigoneita sirkuksiin ja eläintarhoihin, muun muassa Lontoon eläintarhaan. Vuonna 1985 Intian hallitus kielsi leijonien ja tiikereiden risteytymät, mikä lopetti pitkän perinteen.

Ligerit näyttävät olevan paitsi isompia, myös pitkäikäisempiä kuin tigonit tai kumpikaan alkuperärotu. Salt Lake Cityn liger Shasta kuoli 24-vuotiaana. Amerikkalaisissa eläintarhoissa harjoitetaan vielä rotujen ristisiitoksia - viimeisin on ti-liger Lady Kali. Kiinnostavaa odottaa, mitä he seuraavaksi hankkivat - li-ti-ligerin vai ti-ti-ligerin?

Ligereillä ja tigoneilla ei ole leijonan harjaa. Niiden väritys voi olla kumman rodun mukaista tahansa - niissä voi jopa olla näkyviä täpliä, kuten leijonanpennuissa. Valkoisia muunnelmia on yritetty saada aikaan, mutta vielä ei ole onnistuttu.


Hyvän kokoinen liger

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Melko potra kisu tuossa alimmassa kuvassa.

Tiesin että leijona ja tiikeri risteytyvät tarhassa, mutta että Girin metsässä ihan luonnostaankin tapahtuisi moista... mielenkiintoista.

Lapsuuden sankarini Kailash Sankhala ei puhu erinomaisen suositeltavassa kirjassaan Tiikeri! mitään risteytymistä. Intialaisten maharadzojen rodunjalostusprojekteista hän kyllä
kertoo: esim. kuuluisat valkoiset tiikerit ovat ihmisen aikaansaannosta.

11:17 ip.  
Blogger anu said...

Mielestäni tigon on käännetty ihan tiikoniksi...

6:18 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Tahtoo Ligerin...
Oppisivatko ne vetämään vaunuja?

11:14 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home