Ryszard Kapuscinski

Ryszard Kapuscinski puhuvine käsineen

Puolalaiset eivät taida tällä hetkellä olla Euroopassa kovin suosittuja. Yksi puolalainen on kuitenkin suosiossa yli muiden: toimittaja ja kirjailija Ryszard Kapuscinski. Hän syntyi 1932 Pinskissä, Puolassa. Hänen ensimmäinen kosketuksensa suurvaltoihin tapahtui vuonna 1939; venäläiset ottivat Ryszardin isän sotavangiksi, mutta hän pakeni. Koko perhe pakeni Pinskistä hevosrattailla Varsovaan. Saksalaisten miehityksen ajan Ryszardin isä toimi vastarintaliikkeessä.

Pinskin pikkukaupunkia ja sen eteläpuolista maailmaa yhteen liittävä silta oli se paikka, jossa ensimmäisen kerran sain tehdä tuttavuutta Imperiumin kanssa. Oli syyskuun loppu vuonna 1939. Kaikkialla sodittiin. Kylät olivat liekeissä, ihmiset piiloutuivat ilmahyökkäyksiltä ojiin ja metsiin, minne vain saattoivat, etsivät suojaa. Edessämme tiellä lojui kuolleita hevosia. - Jos aiotte eteenpäin, joku mies neuvoi, - ei auta muu kuin siirtää ne syrjään. Aika kului ja hiki virtasi: kuolleet hevoset ovat hyvin painavia. (Kapuscinski: Imperiumi)

18-vuotiaana Kapusckinskistä tuli reportteri, koska hän osasi kirjoittaa ja koska Puolan koko älymystö oli surmattu tai maanpaossa. Ulkomaan reportteri hänestä tuli 24-vuotiaana, kun hänet lähetettiin Intiaan.

'I felt overwhelmed by it,' he says remembering, eyes shining. 'But when I arrived, I did not understand even when people were talking to me in English. And I started to cry, did not know what I would do, how I would work. I was walking down the street and there was a man selling books on the street, and I bought two: an old Penguin edition of Hemingway's For Whom the Bell Tolls and a small dictionary. And I went to my old hotel in Old Delhi and I opened the novel and I opened the dictionary and I started to go through it word by word, and slowly I learnt.' (haastattelu, Guardian Unlimited)

Nyt hänellä on takanaan hämmästyttävä toimittajan ura. Hän on todistanut henkilökohtaisesti 27 vallankumousta ja tuomittu neljä kertaa teloitettavaksi, puhumattakaan taudeista ("kaikki muut trooppiset taudit paitsi AIDS"), myrskyistä ja haaksirikoista.

Kolmannen maailman polttopisteissä Kapuscinski on neljä kertaa tuomittu teloitettavaksi. "The Soccer War" -kirjassa hän kuvaa kohtaamistaan tiesululla nigerialaisten kapinallisten kanssa. Hänen päälleen kaadettiin bensiiniä, joka valmistauduttiin sytyttämään, kunnes nousuhumalainen kapinallisjohtaja katsoi voimannäyttönsä riittävän ja vapautti kirjeenvaihtajan.

Kapuscinski kertoo myös miltä kaulan ympäri laitettavat autonrenkaat haisevat, kun niiden tuoksu yhtyy palavien ruumiiden hajuun. Hän maalaa eteemme tuhatpäisen iranilaisjoukon kollektiivisen raivon, joka voi koska tahansa purkautua myös tapahtumia seuraavaan ulkomaalaistoimittajaan. Hän kertoo harhailusta ei-kenenkään-maalla, rintamalinjojen välissä, El Salvadorin ja Hondurasin jalkapallosodaksi ristityn konfliktin keskellä. (Timo Saari: Kehitysyhteistyön palvelukeskus)


Paradoxically, he says, the worst situations were never 'shooting situations', when he has been on the front line of guerrilla conflicts. The real fear occurs 'when you are sick and dying and it is hot and hopeless and there is no hope of getting to a hospital. Often you are in places where if something happens to you, no one will ever know. And you are surrounded by people who have no thoughts of self-preservation, let alone any thoughts for you. How do you appeal to these desperate people for help or assistance? The question of life and death in our culture is very important. But there are places that those questions are not so important.These are not good places to get sick. I never met a man who is not afraid in such a place.' (haastattelu, Guardian Unlimited)

Kapuscinski on kirjoittanut kokemuksistaan useita kirjoja, ja häntä on käännetty kymmenille kielille. Suomeksi on ilmestynyt "Imperiumi", Venäjää käsittelevä kirja; "Eebenpuu" Kapuscinskin Afrikan-vuosista; ja "Keisari", kirja Etiopian Haile Selassiesta. Kaikki on kääntänyt Tapani Kärkkäinen.

"Keisari" (ja valitettavasti suomentamaton "Shah of Shahs") ovat Kapuscinskin Aisopos-tyylisiä kirjoja: ne kertovat Haile Selassiesta ja Persian shaahista, mutta toisessa kerroksessaan ne ovat kirjoja Puolasta, sen kommunistisesta hallinnosta ja kaikkialla läsnäolevasta salaisesta poliisista.

Wolfe:When did the idea of Aesopian writing enter into the genre, the idea of putting layers into official texts?

Kapuscinski: Well, this is not a new thing — it was a nineteenth-century Russian tradition. As for us, we were trying to use all the available possibilities, because there wasn't any underground. Underground literature only began in the 70s, when technical developments made it possible. Before that, we were involved in a game with the censors. That was our struggle. The Emperor is considered to be an Aesopian book in Poland and the Soviet Union. Of course it's not about Ethiopia or Haile Selassie — rather, it's about the Central Committee of the Communist Party. The First Secretary at the time was named Gierek, and he was very much the emperor with his court, and everybody read the book as being about him and the Central Committee. (haastattelu "The Journal of the International Institute")

Samoin kuin suomalaiset vievät Suomen mukanaan minne sitten menevätkin, puolalaiset vievät Puolan. Kapuscinski kertoo tulleensa hyvin toimeen afrikkalaisten kanssa, koska hän saattoi kertoa, että hänenkin kotimaansa on ollut toisten siirtomaana, hänenkin kansaansa on ryöstetty, hänenkin esi-isiensä selässä ovat näkyneet ruoskanjäljet.

Kirjailijana ja toimittajana Ryszard Kapuscinskin voimakkain piirre on syvä eläytymiskyky, jonka hän välittää lukijallekin. Tässä linkissä on hänen ensi vaikutelmansa Ghanasta, kaikkiin aisteihin vetoava tunkeutuminen lentokoneesta nousijan tajuntaan.