sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Barbados - rommisaari

Cockspur-rommin etiketti

Barbados on rommin syntymäsaari, vaikka Jamaikan rommi on Euroopassa tunnetumpi. Saari sai nimensä Los Barbados, Parrakas, viikunapuistaan. Niiden ilmajuuret saivat ne näyttämään parrakkailta Pedro Camposin, saaren löytäjän mielestä vuonna 1536.

Britit tulivat saarelle vuonna 1627. he yrittivät viljellä siellä tupakkaa, mutta se ei menestynyt. Vuotta myöhemmin saarelle tuli karkotettuja marranoja (kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia, joita epäiltiin salajuutalaisuudesta) Portugalista ja Brasiliasta. Britit suosivat juutalaisia, jotka reippaasti palasivat isiensä uskoon. He toivat sokeriruo'on viljelyn. Barbados on vielä nykyäänkin sokeriruokosaari.

Saarella keksittiin nopesti ensin sokeriruo'on käyttö alkoholin valmistukseen ja sitten vieläkin taloudellisempi tapa; alkoholia valmistettiin melassista, sokeria tehdessä yli jääneestä tähteestä. Saarella vuonna 1647 käynyt englantilainen matkailija kirjoitti rommista (jota silloin ei vielä tunnettu tällä nimellä): "[juoma] on äärimmäisen vahvaa, mutta ei kovin miellyttävää maultaan. Ihmiset juovat sitä paljon, itse asiassa liian paljon, sillä se saa heidät usein käymään maahan nukkumaan." Tällöin juoma tunnettiin nimellä "paholaisentappaja". Vuonna 1651 rommin nimi oli syntynyt; eräs vierailija kirjoitti "rumbullion eli paholaisentappaja valmistetaan tislaamalla sokeriruokoa, tuima, helvetillinen ja kauhea juoma". [Sitaatit Tom Standagen kirjasta "Kuusi lasillista historiaa"]

Rumbullion oli slangisana, joka tarkoitti rähinää tai tappelua. Nimi lyheni pian rommiksi.

Barbadoksen plantaasinomistajat tuottivat maahan mustia orjia ja rikastuivat, kun Britannian laivasto alkoi jakaa merimiehilleen rommia oluen sijaan. Rommia myytiin myös Amerikkaan, vaikka amerikkalaiset ostivat mieluummin ranskalaisilta Karibian sarilta salakuljetettua rommia, kun sokeriruoko ja rommi valtasivat koko saariston.

Barbados on nykyään itsenäinen demokratia ja perustuslaillinen monarkia (Elisabeth II on kunnioitettu monarkki). Orjuuden aika näkyy saarella kuitenkin monella tavalla: väestö on lähes kokonaan mustaa, ja yleinen asumismuoto on chattel-talo, jonka voi purkaa, kantaa toiseen paikkaan ja koota uudelleen. Viljelysmaa oli liian kallista rahvaan rakennuksille; sen vuoksi Barbadoksen mustat rakensivat tällä tavoin. Joka kylässä on myös rommihuone, jossa paikalliset nauttivat tätä perinnejuomaa. Turistit juovat mieluummin rommipunssia, jossa rommiin sekoitetaan makeaa melassia.

Sokeriruokoparonien aika on ohi, heidän kartanoidensa paikalla on hotelleja. Jäljellä oli viime vuoteen asti Castle of Sam Lord; perinne väittää, että Sam Lord keräsi rikkautensa ripustamalla lyhtyjä kookospalmuihin ja huijaamalla näin laivoja haaksirikkoon. Nyt rakennus on purettu ja sen paikalle rakennetaan isompaa hotellia. Sääli. Se oli ainoa näkemäni rakennus, jossa naistenhuoneen ovessa luki "powder room".


Sam Lordin kookospalmut; valitettavasti vain legenda ei ole totta, mies rikastui salakuljetuksella eikä haaksirikoilla

1 Comments:

Anonymous Timo said...

Nyt vasta tuli luettua tämä kunnolla. Tuo Chattel-tieto olikin kiinnostava, noista pikkutaloista otin kuvia, mutten tiennytkään taustaansa.

Tuolla Sam Lordissako olette olleet? Meidän häämatkapaikka oli siinä länsirannikon suunnilleen puolivälissä. Hyvä reissu! :-)

5:43 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home