sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Bizet: Carmen

Beatrice Una-Monzon Carmenina

En ole kovin innostunut oopperan ystävä, joten minulle sopii hyvin Bizet'n Carmen, jonka musiikki on kuin suklaamakeisia söisi. Loppiaisena tuli YLE Teemalta Alfredo Ariasin ohjaama Carmen, jossa pääroolin lauloi Beatrice Una-Monzon. Valitettavasti en ilahtunut. Don Josena oli venäläinen Sergei Larin (mikä selitti ensikummastukseni; hän vaikutti suomalaiselta kyläpoliisilta, ja viattomat silmät toivat mieleen venäläispojan jostakin Tsehovin novellista - vaikkapa "Aro" sopisi hyvin). Itse asiassa hyvä Don Jose, mutta ohjaajan balettimaiseksi pelkistetty, synkkäsävyinen luonnehdinta oopperasta ei miellyttänyt minua yhtään. Jos laulun sanoissa korostetaan mustalaisnaisten punaisia ja oransseja asuja ja kyseiset typykät pukeutuvat synkän harmaaseen ja mustaan pitsiin, jotakin on vialla.

Itse asiassa Carmenia pidettiin kerta kaikkiaan alaikäisille sopimattomana, kun se ensi kerran esitettiin Pariisissa 1875. Vankiloita, salakuljettajia ("kun on kyseessä petos ja huijaus, naisia tarvitaan ehdottomasti mukaan") ja kevytkenkäisiä mustalaisia. Ensiesityksen Galli-Marié oli varmaan hyvä Carmen. Hänessä näyttäisi olevan juuri sopivaa julkeutta ja uhmakkuutta.

Galli-Marié

Carmen on nähty televisiossa jopa jäällä. Hirveää. Olen myös kerran nähnyt Ranskan televisiokanavalla Carmenin, joka painoi arviolta 150 kiloa. Ei ollut sopiva valinta, vaikka hänet olikin vyötetty jonkinlaisella teräsköyden näköisellä kainaloista lanteisiin. "Lihava leidi laulaa" voi olla teatterisanonta, mutta Carmenin pitää olla roolinsa mukainen.

Niinpä esittelenkin ainoan oikean Carmenin: Julia Migenes on samalla eroottinen ja lapsellinen, paljasjalkainen mustalaisletukka, joka taipuu miehen käsivarsille, mutta seuraavalla hetkellä sylkee tätä silmille. Valitettavasti elokuvasovituksessa Don Josena oli Placido Domingo, yhtä tylsä kuin puhelinkoppi.

Olisipa saanut nähdä Julian Carmenina ja Sergei Larinin hänen huijattavanaan!


Pieni miete niille, jotka ovat sattuneet näkemään tämän sovituksen: loppukohtauksessa hoikka Carmen on yllättävän pönäkkä. Voisiko hän olla raskaana? Ja sen vuoksi niin halukas tulemaan murhatuksi? Lasten saanti oli mustalaisnaisten elämän arkea, mutta miesten viettely loppui kyllä siihen. Jos Carmenin olisi pitänyt valita elämä mustalaisleirissä lapsi helmoissaan (Don Escamillo ei olisi kauan häntä lapsen kanssa katsellut, ja toreadorin elämä ja maine oli muutenkin horjuvaa) tai Don Josen varassa Galiciassa halveksuvan anopin ja katkeran Micaelan silmissä, kirkas rauta oli ehkä toivottavin vaihtoehto.

"Joku surmaa himossa nuoruuden,
joku vanhuutensa harmaan.
Joku surmaa himosta suunniltaan,
kädet kiertäin kaulaan armaan.
Mutta kivuttomimman kuoleman
tuo kirkas puukko varmaan.

Sillä rakkaimpansa surmaa mies
joka ainoa päällä maan.
Sen petturi tekee suudelmin,
mies uljas miekallaan."

(Oscar Wilde, siteerattu muistinvaraisesti Yrjö Jylhän käännöstä)

1 Comments:

Anonymous Veera said...

Olen nähnyt Julia Migenesin esiintyvän ihan livenä, ja se oli kyllä kova juttu se. Lauloi hän konserttioloissa toki paljon muutakin, mutta Carmenin aariat veivät kylmiä väreitä...

3:00 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home